Flunssan kourissa, osa 2

Jeps, taas sitä ollaan flunssassa, vastahan viime lokakuussa siitä kärsittiin. Ihmeen nopeasti on kyllä nyt mennyt minulta nämä ”flunssanperusvaiheet”, eli kurkkukipu, nuha ja yskä ohitse, tosin yskää vielä on, mutta en muista, koska olisi viimeksi tällaista tahtia mennyt ohitse. Tosin päässä on kyllä ihmeellinen olo, toivon mukaan se nyt tästä sitten menisi pian ohitse.

Enkä ottanut yhtään valokuvaa kuluneella viikolla. Ennätys sekin.

Tässä me kaikki "kokit" olemme!

Viime sunnuntaina oli yhden yhdistyksen, mihin Takami kuuluu tapahtuma Kitajimassa. Mukana oli yliopiston vaihtareita ja joitain muitakin tyyppejä ja perheitä. Tällä kertaa oli tiedossa kokkailua, intialaista curry, katkarapu-cocktail + salaatti ja riisivanukas (joka oli vähän meikäläisten riisipuuron tapainen). Menin tapahtumaan Ma-chanin kanssa yhdessä sunnuntai aamuna ja siellä sujui mukavasti puoli päivää. Paikka, jossa tapahtuma oli, oli teemansa takia jonkin sortin köksän luokka jossain ”tapahtumatalossa”. Paikalla oli yllättävän paljon mielestäni väkeä, olin odottanut pienempää määrää. Ongelmia ei kokkailussa tapahtunut ja currya lukuun ottamatta ruoka oli hyvää :) (En pahemmin välitä intialaisistaruuista ja curry oli aivan liian voimakkaan makuista)

Tein vielä illemmalla pyöräretken yhdelle ostarille, mistä löytyi pari iki-ihanaa paitaa tarjouslaarista. Olin valinnut pyörätiekseni suorimman ja lyhyimmän, mutta kaikista vaarallisimman reitin, koska kyseisen autotien varresta ei harmikseni löytynyt kevyenliikenteenväylää. Palasin sitten pidempää reittiä (”Noh, tosta varmaan pääsee, mennäänpä tästä”) ja sitä kautta matka kestikin vähän ylipuolet pidempään, mutta onneksi ilma oli hyvä.

Maanantaina kattilasta löytyi uusi kisuli, musta pitkäkarvainen söpöli. Uusi kissa oli yhdessä kissahuoneista omassa ”eristyshäkissä” totuttelemassa uuteen ilmapiiriin. Harmikseni uusi kissa ei ollut innoissaan syömisestä ja yksi tämän kissa huoneen kissoista yritti käpälällänsä saada tämän häkkikisun sapuskoja itsellensä. Häkki oli kyllä korkea, mutta lattia pinta-ala ei ollut suuri, joten oli vaikeata yrittää sijoittaa ruokakuppi häkkiin niin, että tämä rohmukisu (ja muut kissat) eivät pääse käpälillään kuppiin käsiksi.

Tiistaina tulin vähän flunssaiseksi päivän mittaan. Olin normaalisti haukkulassa töissä. Tilasin myös valokuvia kotiin, koska olin saanut valokuvatuotteista tarjouksen sähköpostiini. Suurin piirtein 320 valokuvaa Japanin matkastani tilasin ^^' Onneksi vanhempani lupasivat maksaa :)

"Rohmukatti" Lemon.

Keskiviikko – perjantai, lyhyesti sanottuna, nukkumista ja datailua flunssaisena.

Koiruuksia kerrakseen

Tällä viikolla opin, että mistä ihmeelliset suuret liikenneruuhkat johtuvat(?). Olen välillä ihmetellyt, miten täällä on ollut niin paljon ruuhkaa, vaikka olen ollut about oman kotikaupunkini kokoisessa paikassa (ja Kusatsussakin oli ruuhkaa ja se on Tamperetta pienempi paikka) Eli, junaliikenne toimii hienosti. Mutta ilmeisesti bussit ei niinkään. Asun vähän reilun 5km:n päässä keskustassa. Ja busseja menee keskustaan... Tunnin välein, jos ei sitäkään. Olin aivan ihmeissäni, kun tämä tieto tuli esille. Ei ihmekään, et ihmisillä on niin paljon autoja (ja tiet ruuhkautuvat), jos bussit kulkevat noin huonosti...

Viime lauantaina huomasin, että pyöräni takarengas on puhki. Aamulla ennen kuin lähdin kaupunkiin, täytin renkaan, mutta illalla, kun olin palaamassa kotiin, rengas oli aivan tyhjä. Lauantaina vain pyörin keskustassa ja kävin vähän kaupoilla. Bongasin oikeastaan kolme anime/manga kauppaa ja yhden korttipelikaupan (Pelaan Magic the Gathering-nimistä peliä). Harmikseni korttikaupan irtokorttivitriini ei ollut yhtä ”herkullinen”, mihin olen muissa korttikaupoissa törmännyt, eikä mitään hienoja korttipakkauksia ollut myynnissä, jotka olisivat minua kiinnostaneet. Kävin päivän päätteeksi syömässä jäätelökahvilassa. Minulla oli suuria ongelmia, koska en meinannut millään saada päätettyä, minkä jätskiannoksen tahdon syödä ^^'

Olin alun perin suunnitellut sunnuntaiksi, että menen yhteen ostoskeskukseen. Mutta, koska pyörä oli pois käytössä, en voinut mennä sinne. Menin sitten kävellen lähemmälle ja pienemmälle ostarille. Löysin kaksi ihanaa kirjaa, jotka kertovat rpg-pelien historiasta :) Olisi vaan mukavaa osata lukeakin niitä kirjoja.

Maanantaina menin sitten ”kattilaan” kävellen. Ja työpäivän jälkeen piti viedä pyörä lähikorjaamoon, mutta korjaamo oli sulkenut ovensa 3 minuuttia ennen, kuin pääsin sinne asti >.<

Tiistaina kävin Takamin kanssa yhdellä ala-asteella. Takami piti yhden britti yliopisto vaihtarin kanssa kolme enkun tuntia. Oppilaat olivat jotain viidesluokkalaisia. Itse esittäydyin tuntien alussa oppilaille suomeksi Takamin pyynnöstä. Loppu tunnin ajan seurasin opetusta. Mielestäni oli mielenkiintoista katsella, kuinka koulu-systeemit pelaavat täälläpäin maailmaa. Sain pyörän vietyä huoltoon sitten koulun ja liukuhihna-sushilan lounaan jälkeen. En ikinä muista, mikä ”liukuhihna sushipaikan” nimi on japaniksi, joten olen kutsunut sitä nimellä ”sushi guru guru”. Guru guru on onomatopoeettinen sana ja tarkoittaa jotakuinkin ”kiertää ympäri”. Tosin, kun kävin Narutossa katsomassa vesipyörteitä, enkä niidenkään nimeä muista japaniksi niin kutsuin niitä sitten ”mizu guru guruksi”... (mizu=vesi)

Keskiviikko meni normaaliin tapaan kattilassa.

Torstaina sitten pääsin ekaa kertaa menemään ”pääeläinmestalle”, jossa on enimmäkseen koiria. Olin sopinut pomoni miehen kanssa, että hän tulee noutamaan minut rautatieaseman edestä. Suureksi harmikseni vettä satoi sinä päivänä, enkä halunnut mennä pyörällä kastumaan, joten menin bussilla, joka ei kyllä ihan aikataulun mukaan päässyt rautatieasemalle asti. Oletin, että minua ollaan jo vastassa, mutta sainkin seistä about 20 min odottamassa, että minut noudettiin. Haimme vielä yhden toisen vapaaehtoisen, 19-vuotiaan, kaksimetrisen ruotsalaisen jätkän kyytiin.

Tämä ”haukkula” sijaitsee keskellä ei-mitään, mutta vieressä on kyllä joku puu/paperijätteen polttomesta, josta kyllä tulee ikävä löyhkä :/ (Ja ihmeekseni siellä korvessakin on limumaatti) Haukkula on kyllä paljon ”järkympi” paikka kuin kattila. Kattilassa sentään saa olla sisällä, mutta haukkulassa ei ole ns. mitään sisäpaikkaa. Osa koirista on vähän raksamiesten työmaakoppien näköisissä kämpissä, osa katollisissa häkissä. Ja meidän taukotilakin on vaan jonkin sortin katos. Ja kun syrjässä ollaan, niin vessa on luonnollisesti huussi.

Noh, vettä tuli lähes koko päivän. Onneksi äiti oli osannut lähettää minulle mainiot tuulta ja vettä pitävät ohuet vaatteet. Olisin varmasti jäätynyt ilman niitä. Mietinkin, miten se ruotsalainen ja koirapaikan työntekijä kestivät, kun heillä oli normi hupparit, jotka varmasti imivät hyvän annoksen vettä. Minulla oli myös vielä kertakäyttöinen sadetakki, joka kyllä nopeasti täyttyi mutaisista tassun jäljistä ja repeytyi (ei kumminkaan pahasti ja pystyin pitää takkia loppu päivän), kun koirat hyppivät minua vasten. (että vihaan sitä, kun niiden pitää hyppiä >.<)

Mutta, päätehtäväni haukkulassa on viedä koiria pienelle lenkille ja luonnollisesti kerätä niiden kakat. Pitkää lenkkiä ei millään kerkeä tekemään, kun koiria on niin paljon. Haukkula sijaitsee mäellä, joten saan monta kertaa mennä mäkeä ylös ja alas koirien kanssa. Ajattelin, että suurin osa japanilaisista koirista on ”pieniä ja sieviä”, mutta tuolla ei ole kuin muutama pieni koira. Ja suurin osa koirista on tietysti innoissaan, kun niitä viedään lenkille, joten ne vetävät turhan paljon. Ja juuri tuon vetämisen takia tämä on aika raskasta hommaa, olin kyllä väsynyt torstain ja perjantain työpäivien jälkeen.

Perjantaina oli parempi keli, kun ei satanut. Menin pyörällä aseman luokse (ja ollaan sovittu, että pyörä otetaan myös kyytiin). Harmikseni sain taas odotella kyytiä turhan kauan. Kuulemma pomon mies on vähän sellainen, jota saa odottaa :/ Aikaa meni perjantaina paljon enemmän, kuin torstaina, koska tämä pomon mies meni käymään hakemassa pari uutta pentua haukkulaan, eikä voinut työskennellä koko päivää ”ylähaukkulassa”. Itse aloitan ilmeisesti joka päivä ”alahaukkulasta” ja siirryn sitten ylös, jos on tarvetta. (On vielä vieläkin alempana oleva koira ja kissa paikka, mutta niitä minun ei ilmeisesti tarvitse hoitaa) Oli vaan inhottavaa työskennellä, kun tuli pimeää. Eihän ilman valoa voinut edes kakkoja kerätä, kun ei niitä näe. Toisaalta kävi myös ilmi limumaatin toinen tarkoitus; se toimii hyvin valona alamäessä. (japanilaisessa limsamaatissa näkee minkä näköisiä pulloja on tarjolla, ja pullojen takana oleva seinä on valaistu) Harmikseni sen ruotsalaisen jätkän vika työpäivä oli perjantaina. Kauhulla odotan, miten pitkiä päiviä nyt on tiedossa, kun hän ei ole enää auttamassa koirien ulkoiluttamisen kanssa. Ja oli kyllä ihan mukavaa vaihtaa sanoja ns. naapurin kanssa, ihan mukavan oloinen tyyppi oli kyseessä.

Lauantaina kävin lähellä olevassa ”katastrofientorjuntakeskuksessa”, ja siellä sain kokea mm. 7 magnitudin maanjäristyksen ja 30min/s tuulen. Kävin myös lähiostarilla.

Illalla kävin Ma-chanin kanssa leffassa. Eka paikka, missä näin irtokarkkeja, joten pakko niitä oli ostaa. Tosin, tarjolla oli myös keksejä, pieniä kuivaleivonnaisia ja suolaista, mutta himoitsin irtokarkkeja. Eikä kyllä ollut halpojakaan, mutta pakko oli saada, vaikka valikoimakin olin heikko ^^'

Miten voin aloittaa työt...

...Jos minulla on kaksi kissaa sylissä ja yksi olalla? Olen huomannut, että työnteko ”kissatalossa” on helpompaa, jos ensiksi menee moikkaamaan eläimiä, ennen kuin aloittaa itse työt. Ei ole helpointa siivota, jos monta otusta kiehnää jaloissa. Mutta sitten kun kissat änkeävät syliin, tulee vaan sellainen ”Voih, enhän mä tästä voi nousta ja ottaa kisuja pois sylistä, ne on niin söpöjä”-fiilis...

Mutta, mutta. Viime lauantaina pyörin vähän Tokushiman ”keskustasaarella”. Täällä on paljon jokia, ja ydin keskusta on sitten joen ympäröimä. Kävin Tokushiman linnan museossa, joka oli kyllä suhteellisen tylsä (eikä siellä kyllä mitään ymmärtänytkään), mutta samalla hintaa pääsin pällistelemään museon puutarhaa. Ja se oli kyllä hieno. Kyllä tykkään kauheasti japanilaisista puutarhoista! Tuo oli vielä hieno kombinaatio, kun siellä oli oma lampi ja kivipuutarhan poikanen erikseen. Voin kyllä harkita, että menisin vielä käymään puutarhassa ennen kuin lähden Tokushimasta. Kipusin myös museon vieressä olleelle pienelle vuorelle, ja kävin veneen kyydissä heittämässä kierroksen ”keskussaaren” ympäri. Keskustassa oli myös tapahtuma yhden pyhäkön luona, koska tuona viikonloppuna ihmisillä on tapana mennä rukoilemaan onnea (ja rahaa) liiketoiminnallensa. Pyhäköllä olikin ruuhkaa ja sen luona olevilla pikku kojuilla myös. Tarjolla oli perinteiseen japanilaiseen matsuri-tapaan kaiken maailman sapuskaa ja herkkuja.

Sunnuntaina kävin Takamin kanssa katsomassa bunraku (japanilainen nukketeatteri, nukeilla on useimmiten(?) kolme ”ohjaajaa” ja nukeilla on mm. liikkuvat raajat, silmät ja suu) näytöstä. Tai kolmen näytöksen kombinaatiota, mistä yksi oli kylläkin jokun matsuri-laulu. Harmi, etten tajunnut mitään itse bunrakusta, mutta minulle kyllä sitä sitten jälkikäteen selitettiin. Kävimme myös pienessä bunraku-museossa, missä yksi vanha bunraku-nukkejen tekijä selitti nukeista.

Myöhemmin samana päivänä kävin Takamin ja Mitsurun (host-isä) kanssa lähikaupungin ”perinteisellä japsukadulla”, missä oli yksi talo, jossa oli kukka-asetelmia. Paikalla oli joku kuuluisa tv-floristi, josta Takami sitten innostui ja floristi-sedältä nimmarinkin. Asetelmat olivat hienoja, tosin ne sisälsivät myös paljon puuta, kuten oksia ja runkoja.

Viikko tapahtumista ei sitten ole paljoa kerrottavaa.

Maanantaina käänsin Takamille enkuksi karjalanpiirakka ohjeen, koska hänellä oli kova hinku tehdä niitä. Kissojen kanssa meni ihan mukavasti, ja toinen keittiön isoista koiristakaan ei enää niin kauheasti vaikuttanut minua pelkäävän. (Toisin kuin kaksi kissojen kanssa asuvaa pikku haukkua. Hassua sisänsä, koska olen tottunut siihen, että kissat pelkäävät ja koirat ovat ihan innoissaan, mutta nyt meneekin toisinpäin)

Tiistaina pitikin sitten kokeilla karjalanpiirakoita, tosin johonkin valmiiseen piirakkapohjaan. Eihän niistä nyt sitten tullut ihan karjalanpiirakan makuisia, mutta kyllä ne ihan maittavia oli munavoin kanssa. Takami halusi tarjota niitä myös oppilaillensa ja hekin tuntuivat tykkäävän niistä. Vähän kyllä ihmetystä aiheutti, että ne sisältävät riisiä :)

Tällä viikolla myös kerroin oppilaille (ti, to ja pe) enemmän Suomesta ja opettelimme vähän sanoja ”Moi, moi moi, kiitos, minä olen X , minä olen X-vuotias (ja tietty vähän numeroita)”.

Keskiviikkona kissatalolla hommat jatkuivat normaaliin tahtiin.

Torstaina minun piti kääntää Takamille lisää reseptejä. Tai noh, oma valinta se oli, mutta näitä japanilaisia kovasti kiehtoo ulkomaalaiset ruuat, minulta on monta kertaa täällä ollessani kysytty niistä. Käänsin hänelle makaronilaatikon ja nakkikastikkeen ohjeen, mutta myös äitini lähettämät äidin omat salaatin- ja valkosipulikastikkeiden ohjeet.

Tänään perjantaina sitten sain kokkailla makaronilaatikkoa. Kyllä siitä ainakin minun mielestäni tuli ihan makaronilaatikon makuista. Kyllä sitä maistaneetkin sanoivat, että se on hyvää, mutta oletan kumminkin (heidän olemuksistaan päätellen), ettei ihan niin hyvää, kuin karjalanpiirakat.

Todennäköisesti saan nyt lisää päiviä eläinten kanssa. Sanoin pomolle, että lisäpäivät käy ja hän sanoi, että pistää aiheesta minulle s-postia tänään. No, kello näyttää jo puolta yötä, eikä postia ole vielä tullut. Ehkä sitten viikonlopun aikana.

Eka työviikko Tokushimassa

Viime sunnuntaina perheen piti viedä vanhin poikansa Kobeen, jotta hän pääsee palaamaan Tokioon samana päivänä. Koska perheeseeni kuuluu vanhemmat ja kolme lasta, ja lapset olivat kotona uuden vuoden takia, en mahtunut autoon heidän kanssaan. Minulle keksittiin muuta tekemistä. Perheen äiti oli ehdottanut, että voisin mennä katsomaan Narutoon (Kyllä, sen niminen kaupunki on olemassa) siellä olevia vesipyöreitä. (Enkä ihmettele, jos tästä kaupungista anime on saanut nimensä). Noh, niinhän sitten tein. Otin pyörän alle ja pyöräilin yksivaihteisella kaupunki pyörälläni 20km vesipyörteiden luokse. Sää oli kaunis ja Takami oli auttanut minua kasaamaan bentō-laatikon (lounasboksi). Oli mukavaa pyöräillä meren ääressä ja katsella maisemia. Harmi, ettei pyörteet olleet ihan ”täydessä terässä”, kun niihin vaikuttaa vuodenaika ja kuun vaihteet. Parhaimmat pyörre näkymät olisi kuulemma keväällä. Joka tapauksessa oli hyvä reissu. Minun ei tarvinnut pyöräillä koko matkaa takaisin, vaan sain perheeltäni puolestavälistä matkaa kyydin takaisin kämpille.

Maanantainakaan en vielä aloittanut työtä eläinten parissa, vaan autoin Takamia hänen englanninkielen tunneissaan. Lukiolaisten kanssa tulikin sitten puhuttua Suomesta ja he sitten googlailivat suomalaisia ruokia. Ja innostuivat niistä, varsinkin jotenkin karjalanpiirakka sai huomiota osakseen. Varmaan joutuu niitä sitten tekemään jossain vaiheessa. (Ja kyllä, oikeastaan löysin tänään yhdestä erikoiskaupasta ruisjauhoja...)

Koska olin sunnuntaina saanut kyydin puolesta välistä matkaa takaisin kämpille, piti pyöräni hakea takaisin kotiin. Sain kyydin pyörän luokse ja pyöräilin sieltä sitten takaisin kämpille.

Tiistaina menin ”kissatalolle” (tosin, siellä on neljä koiraakin), joka on oikeastaan kerrostaloasunto n. 20min pyöräilymatkan päässä. Ja pomoni asuu samassa talossa. Eli, yksi asunto on täynnä kissoja, 20-30 kisua siellä asustaa. Pomoni oli minulle näyttämässä, miten pitää toimia. Eli, siivoan koirien jätökset ja kissojen hiekkalaatikot, kuunaan lattiaa, ruokin, vaihdan vedet (ja tiskaan kupit) ja leikin kissojen kanssa. Koirien kanssa en ainakaan vielä toistaiseksi mene ulos. Tätä hommaa on nyt ainakin maanantaisin ja keskiviikkoisin, ehkä pääsen menemään muina päivinä ”pääeläinpaikkaan”, missä sitten on enemmän eläimiä. Mutta nyt toistaiseksi maanantait ja keskiviikot eläinten kanssa. Ja mikä parasta, saan itse valita, mihin aikaan sinne menen.

Keskiviikkona sitten meninkin yksin kissataloon. Ja siellä meni aikaa kaiken maailman säätämiseen. Kun sinne menee, eläimet ovat ihan innoissaan ja yrittävät änkeä ovista ulos, kun sinne menee. Pari kissaa ovat innostuneet kiipeämään olkapäälleni ja välillä on vaikeata saada niitä pois. Onhan se tosi söpöä, kun kissat puskevat poskea ym., mutta se siltä vähän vaikeuttaa työntekemistä ^^' Osa kissoista on todella ihania ja seurallisia, mutta tietysti mukaan mahtuu myös muutama ujostelija. Koirista oikeastaan yksi on ollut todella innoissaan ja muut ovat vähän ujompia tapauksia.

Torstaina pyöräilin ja autoin taas enkun tunneissa. Tosin, minulle selvisi, että Takami pitää myös matikan tunteja. Ala-aste ikäisten laskuja pystyin tarkistamaan, mutta meni kyllä sormi suuhun toisen ryhmän kanssa, jossa oli yläasteikäisiä. Olen varma, että minullakin on ollut samanalaisia matikantehtäviä, mutta en kyllä muista, miten niitä lasketaan.

Perjantaina autoin Takamia vähän kohentamaan kämpän ulkokuorta ja maalailimme vähän seinää. Ja sitten autoin enkun tunneissa. Nyt oli ensimmäistä kertaa myös ihan kersaryhmä, 4-6 muksuja. Ja oli mukavaa katsoa, miten innoissaan he olivat, vaikka eivät ihan täysillä aina keskittyneetkään itse asiaan :)

Uusi vuosi, uudet kujeet Tokushimassa

No niin, nyt on jo ensimmäinen viikko Tokushimassa tullut täyteen. Asustan omakotitalossa, n. 5km Tokushiman rautatieasemasta pohjoiseen, lähellä meren rantaa. Perheeseeni kuuluu isä, äiti ja kolme lasta, jotka eivät asusta enää kotona. Isä on töissä jonkin sortin ”puukappale”-mestassa, missä tehdään erilaisia puuesineitä ym. (Näin ainakin olen ymmärtänyt), äiti pitää englannin- ja kalligrafian tunteja täällä kotona. Vanhin lapsista (poika) asustaa Intiassa, keskimmäinen (poika) asustaa tyttöystävänsä ja pikkusiskonsa kanssa Yokohamassa samassa kämpässä. Keskimmäinen on samassa firmassa töissä, kuin isä, mutta suunnittelu puolella. Pikkusisko on yliopisto-opiskelija.

Voin sanoa, etten tykkää japanilaisten kämppien, ainakaan vanhimpien talojen (mitä minunkin kämppäni tällä hetkellä edustaa) pohjaratkaisuista. Tämä ei nyt ole perinteinen japsutalo, mutta kumminkin, en tykkää siitä, että jokainen huone on erotettu ovella ja keskellä kämppää menee ns. käytävä. Totta kai makkarit ymmärrän, mutta eikös olisi järkevää pitää isompaa olkkari/keittiötä, kuin jotain tyhmää käytävää? No, ehkä erotetut tilat on helppo pitää lämpimänä/viileänä, muuta ideaa en keksi. Olkkari/keittiö on välillä liiankin lämmin, kuin taas oma huoneeni on turhankin viluista. Enkä kyllä panisi pahakseni, jos pitäisimme yhdessä kunnon siivoustalkoot. Ruoka on kyllä ollut todella hyvää, mutta kaipaisin ehkä hitusen siistimpää kämppää... Myös iso miinus tulee (isän ja veljesten) sisällä tupakoimisesta. Onneksi se sentään tapahtuu liesituulettimen alla mutta silti vihaan sitä. Myös miinusta tulee jatkuvasta Tvn tölläämisestä, joka tuntuu olevan ainoa harrastus tässä pirtissä, ainakin vanhemmilla. Totta kai, he saavat tehdä mitä haluavat, mutta minä en jaksa koko iltaani viettää Tvtä tölläten heidän kanssaan. Äiti on sanonut, että minun ei tarvitse olla heidän kanssaan, jos en halua. Mutta toisaalta haluaisin, mutta kun en jaksa Tvtä >.< Voitaisiin mieluummin tehdä jotain muuta. Omassa huoneessani saan rauhassa käyttää Skypeä, mutta huono puoli siinä on se, että netin kuuluvuus ei ole mikään hyvä siellä. Skype kyllä toimii, mutta välillä tökkii. Plus, se viileys siellä huoneessa.

Lapset ovat viettäneet täällä uuden vuoden vapaitansa ja nyt tytär on kipeä. En ole ihan kauheita määriä heidän kanssaan puhunut, jonkin verran. Äitiä lukuun ottamatta englannin kielen taito on vähän heikkoa, vanhin pojista puhuu jonkin verran, kun on siellä Intiassa töissä. Toisaalta nyt tuntee olonsa helpottuneeksi, kun jos ei pysty kaikkea sanomaan japaniksi, pystyy vaihtamaan englanniksi ja tulee ymmärretyksi. Viime paikassa oli vähän sitä vikaa, että siellä englantia ei pahemmin ymmärretty. Ja se oli ahdistavaa, kun ei voinut kunnolla jutella ihmisten kanssa. Totta kai olisi ollut hyvä puhua paljon japania, mutta kun ei oikein ollut puhuttavaa, eikä pystynyt englantia apuna käyttämään.

Siinä nyt oli alkuun vähän perussettiä, missä mennään täälläpäin muailmaa :) Tarkempi viikkokatsaus alkaa nyt!

Tapanin päivänä (perjantai) siis saavuin Tokushimaan bussilla. Olin lähtenyt aamulla ennen yhdeksää liikkeelle Kusatsusta ja Kiotossa vaihdoin Tokushimaan menevään bussiin. Perheen äiti, Takami oli minua vastassa bussipysäkillä. Alun perin minun piti jo seuraavana päivänä töihin, mutta työpaikkani pomolla oli kauhia kiirus, eikä hän kerennyt opastamaan minua. Sain siis lauantain vapaaksi. Tapanina myös Takami tutustutti minut lähistöllä asuvaan (En tiedä, kuinka lähellä hän asuu) Machikoon, minua vuoden vanhempaan tyttöön. Takami toivoi, että meistä tulisi ystävät. Machiko (Ma-chan) on kuulemma hänen mielestään vähän yksinäinen. Ihan mukavalta tyypiltä myös vaikutti :)

Lauantaina aamusta Takamilla oli kalligrafian tunti englannin tunnin jälkeen. Kalligrafian tunti oli spesiaali, koska vuosi oli lopussa ja tunnilla oli vain yksi oppilas viimeistelemässä uuden vuoden korttejansa. Minäkin sain vähän kalligrafiaa kokeilla, mutta voin sanoa, että helppoa sekään taiteenlaji ei ollut :P Illalla oli Takamin ystävällä bileet ja sain mennä mukaan. Suureksi hämmästyksekseni ystäväperhe ei ollut ihan perusjapsiperhe, vaan Keniasta Japaniin muuttanut. Ja kaikki perheen jäsenet puhuivat hyvää englantia ja japania. Paikalla oli myös japanilaisperhe, pari australialaista tyttöä ja toisen äiti (tytöt olivat asuneet 16v japanissa, joten hekin osasivat puhua hyvää japania ja totta kai enkkua äidin kielenään), sekä kenialainen ja jemeniläinen vaihto-oppilas. Plus minä. Aikas monikulttuuriset juhlat siis. Ruokaa oli paljon ja oli mukava jutustella ihmisten kanssa.

Sunnuntaina olin Takamin tädin luona tekemässä uuden vuoden ruokaa nimeltä mochi. Parhaiten varmaan mochia kuvaisi ”sitkeä möykky”, mutta ihan hyvää kyseinen ruoka on, ainakin se makea versio. Kävin ekaa kertaa kävelyllä, merenrannassa. Kävin myös Ma-chanin kanssa yhdessä isossa ostarissa.

Maanantaina minun piti mennä töihin, mutta pomon kiireet jatkuivat, joten hän ei ehtinyt minua silloinkaan perehdyttämään. Kävin perheen isän, Mitsurun äidin luona ja sieltä haettiin minulle polkupyörä lainaksi! Voi että miten ihanaa on taas päästä pyörän selkään! Saan myös jatkossa kulkea sillä töihin, joka kelpaa minulle aivan loistavasti. Hain myös Takamin kanssa kaksi nuorimmaista lasta Tokushiman lentokentältä kotio. Samana päivän tuli myös tieto, että vanhin poikakin pääsee Intiasta uudeksi vuodeksi kotiin.

Odotin kaikkea kivaa yhdessä oleskelua, kun lapset tulivat kotiin, mutta eipä ei. Tiistai kului pyöräillessä, kävellessä ja pelatessa DSsää.

Keskiviikkona käytiin vuoden vikan päivän kunniaksi Takamin vanhempien ja Mitsurun isän haudalla. Vanhin pojista tuli kotiin. Odotin suurta uuden vuoden juhlintaa, mutta ainoa juhlan aihe oli hyvä ruoka. Olin vähän pettynyt, odotin enemmän vuoden vaihtumiselta, koska se on Japanissa vuoden tärkein juhla.

Torstaina, 1.1. kävimme mummon luona syömässä uuden vuoden ruokia. Kävin aamusta myös kävelyllä, mutta en ihan hirveän pitkään lenkkiä jaksanut kovassa tuulessa, enkä nähnyt yhtä ainuttakaan kävelijää tai pyöräilijää itseni lisäksi. Autoja kyllä meni, ja ihan varmasti jotkut autoilijat ajattelivat, että ”tuolla joku hullu ulkomaalainen menee kovassa tuulessa pihalla”. Kävin Takamin ja tyttären kanssa ihanassa onsenissa (japsu kylpylä). Menen kyllä uudestaan jonain päivänä. Kuumat kylvyt ovat ihania, varsinkin näin talvella. Siellä oli pari ”saunaa” (”-merkit sen takia, ettei ne nyt meidän kriteereillä ihan saunoja olleet), ja toisen sauna seinällä luki ”Sauna on kotoisin metsien ja järvien maasta, Suomesta”. Jotain muutakin samassa kyltissä luki, mutta en saanut enempää selvää, kun olin siellä yksikseni. (Kyllä oikea sauna nyt kelpaisi!)

Eilinen vasta tylsä päivä olikin. Kävin pari kertaa ulkosalla ja katsoin viisi jaksoa Game of Thronesia. (Oikeesti, eikö tämä perhe tee nyt mitään yhdessä, kun kaikki on kerrankin koolla? Pelkkää TVtä tölläävät...)

Tänään kävin Mitsurun ja toisen pojista kanssa hakemassa uuden Blu-ray soitin / nauhoitin systeemin (Että nyt voidaan nauhoittaa ne leffat, jotka tulevat väärään aikaan?) ja myös Mitsurun työpaikalla, lähellä vuoristoa. Takamin idea oli, että lähden mukaan, koska tytär on kipeä, ja ehkä on parempi olla jossain vähän muualla. Pojan piti säätää jotain työpaikan koneen kanssa ja minä lähdin sillä välin vähän kävelylle. Kun koneet oli kunnossa, kävimme syömässä mehevän udon-nuudeliannoksen. Ja sitten lähdin pyöräilylle. Loppu ehtoo kuluukin sitten varmaan vähän rauhallisimmissa merkeissä.

Ja näin loppuun voin sanoa, että en lupaa, että valokuvia lisään samaan tahtiin, kuin ennen. Nyt kun ei enää tarvitse lähteä retkelle muksujen kanssa, uusia valokuvauskohteita varmasti tulee vastaan vähemmän.