Viimeiset hetket Kusatsussa

Palattuani Japaniin Etelä-Koreasta kävin vielä Osakan ”toisessa” pöllökahvilassa, jossa sai pitää pöllöjä kädessä :) Söpöjä olivat ja asiakkaitakin riitti! Sieltä olisi saanut ostaakin pöllöjä, mutta olivat kyllä aikas hinnoissaan... (+ 350 000 jeniä). Matkalla takaisin Kusatsuun törmäsin ruokapaikkaan, joka mainosti ”Suomesta asti tullutta joulupukkia” :) Näin myös kaupan, jolla oli sama nimi, kuin edesmenneellä kissallani. Mikke.

Perjantaina olikin vika kerta pikkumuksujen kanssa. Ei oikein ollut mitenkään tavallisesta poikkeava, käytiin perus retkellä. Alkoi olemaan kunnolla joulun tuntua kämpässäni ja vammaisten leikkihuoneessa, jotka molemmat oltiin koristelu jouluisiksi. Kävin nyt myös ekaa kertaa Kusatsun onsenissa (ns. kylpylä) ja siellä oli samanlainen meininki, kuin Daejeonin kylpylässä. Paikka oli vaan pienempi ja ihmisiä vähemmän.

Lauantaina oli vain viisi vammaista lasta, joten menimme vammaisten toimintakeskukseen, jossa olemme aina välillä piipahtaneet. Siellä oli teeseremonia lapsille ja itsekin sain juoda teetä ja syödä siihen kuuluvan herkun, eli mochia. Iltapäivä sitten olikin vähän tylsähkö.

Sunnuntaina kävin Kobessa. En osaa sanoa tarkkaan, mutta kaupunki tuntui aika ”jännältä”. Kävin yrttitarhassa (joka ei ihan täydessä kukoistuksessaan kyllä joulukuussa ollut), joka oli vuorella ja sinne mentiin ”kaapelijunalla”. (Olen nyt kuukauden aikana mennyt neljä kertaa sellaisilla :O ) Kyllä siellä jotkut kasvit kukoisti ja kävin siellä ilmaisessa yrttijalkakylvyssä. Oli mukavaa kylppystellä jalkoja lämpimässä vedessä ja katsella maisemia Kobeen.

Kävin myös katsomassa Koben ”Eurooppakämppä kokoelmaa”, mutta en yhteenkään taloon mennyt sisälle. Olisi ollut tarjolla esim. itävaltalainen, englantilainen, ranskalainen ja hollantilainen talo. Kaikkiin oli sisäänpääsy ja taloissa varmaan oli jotain museon tynkää.

Kävin myös näkötornissa ja vähän kaupoilla. Kobessa oli vuonna 1995 tapahtunut iso maanjäristys, ja sille oli useampi muistomerkki matkalla rautatieasemalta satamaan.

Maanantaina sain ensitöikseni siivota vammaistenlasten huonetta. Lapset haettiin klo 11sta maissa ja pääsin itse ensimmäistä kertaa mukaan hakemaan lapsia. Kun menin autolla yhden opettajan kanssa hakemaan lapsia, hän kysyi, mistä japsu-jutuista tykkään. Vastasin peleistä. Hän sanoi, että hän haluaa tietää, koska suunnittelee jotain lahjaa.

Maanantai oli muuten ”peruslauantai” meininkiä lasten kanssa, katsottiin vähän videota ja näin.

Tiistaina ajattelin, että minulla on vapaata, koska oli pyhäpäivä (Keisarin synttärit), mutta pomoni oli maanantaina sanonut, että minun pitää tulla töihin. Mietinkin, että mitä ihmettä, koska lapsilla on vapataata. Noh, me menimme johonkin toimintakeskukseen, jossa oli joku joulu-häppeninki (varmaan lähinnä yksinhuoltajille ja heidän lapsilleen), ja ”työpaikkani” piti siellä pientä ohjelmaa muiden tyyppien järjestämän ohjelman lisäksi. Minäkin lauloin sitten ”Joulupuu on rakennettu”. Joulupukkikin kävi, mutta voih, minkä teki, kun kertoi olevansa Ruotsista! Häpeällistä :P Ihan mukava tapahtuma oli, mutta en tiedä, mihin minua siellä oikein tarvittiin.

Jouluaatto. Töitä. Joulu-juttu lapsille. Lapset saivat ”ostaa” omat joululahjansa, heille annettiin leikkirahaa X verran ja he saivat sitten ostella, mitkä lahjat halusivat. Oli myös pieni konsertti ja taas sain laulaa ”Joulupuu on rakennettu”. Myös jotkut tädit tulivat kertomaan jotain joulusatuja lapsille. Ja joulupukki (joka oli yksi opettajista) tuli myös paikalle ja jakoi pienet lahjukset muksuille. Tällä kertaa joulupukki oli oikeassa, kun kertoi tulevansa Suomesta :)

Kun pääsin kämpille töistä ja täällä työskentelevät ihmiset olivat lähteneet, alkoi minun jouluni. Otin pienen tekokuusen (tämän paikan joulukoriste) ja laitoin sen tuolin päälle ja sen alle vähäiset pakettini. Keitin riisin, katoin pöydän. Luin jouluevankeliumin, kuten iskä tekee aina kotona. Söin jouluateriani, join kolaa ja söin palan kakkua. Avasin lahjani (suureksi yllätykseni se opettaja, jonka kanssa olin puhunut peleistä, antoi minulle kolme DS peliä!) Katsoin joulurauhan julistuksen netistä. Puhuin Skypessä äidin, isän ja poikaystäväni kanssa. Keitin riisipuuroa, söin suklaata ja join glögiä. Sellainen oli meikäläisen jouluaatto 2014.

Tänään oli viimeinen päiväni Tenkimurassa. Surukseni kaikki joulukoristeet oli kerätty pois, vain joulukuusi köhötti nurkassa. Askarreltiin hatut muksujen kanssa, katsottiin videoita. Käytiin jossain kaukana eläinpuistossa, jossa oli jotain lampaita ja pupuja ym. sen tyylisiä eläimiä. Torkuin kyllä automatkat, enkä päässyt pahemmin nauttimaan puistosta, kun minulle annettiin tehtäväksi jäädä vahtimaan autoon nukahtanutta muksua. Palattuamme puistosta, olikin jo aika sanoa hyvästejä. Annoin lapsille kortin ja Angry Birds-possupehmon. Annoin myös työpaikalle oman kortin, ja pikkumuksuille oman (Ja myös tämän kämppäni työntekijöille oman). Sain pomoltani herkkuja. Lähdin ennen virallista ”loppua”, eli Tom-tom-mae-”terehdystä” (joka on myös pikkumuksuilla alku- ja loppujuttuna) ja ”Tomodachi ni naru tame ni”-laulua, joka on aina laulettu lopuksi. Työntekijät toki sanoivat, että voin aina tulla takaisin ja näin.

Totta kai vähän haikea mieli jäi. Lapset olivat välillä todella vaikeita, mutta muutama ”lemppari” minulla oli. Erityisesti jäi myös mieleen yksi noin. 15v poika, joka oli välillä todella vaikea tapaus ja välillä taas huvittava. Hänellä ei ollut laajaa sanavarastoa, yleisimmät sanat olivat ”opettaja, päivää, huomenta, hei hei, äiti, mahtavaa, pelottavaa, opiskelu, luonas, huomenna ei ja kyllä”. Myös omaa nimeään hän hoki usein. Varsinkin minua alkoi naurattamaan, kun joku asia oli ensin ”mahtavaa” ja sitten ”pelottavaa”. Ja varsinkin, kun hän sanoi ”pelottavaa” jännällä painotuksella.

Nyt olen pakannut laukut ja olen valmiina uusiin seikkailuihin. Toivottavasti uusi paikka on kiva ja myös isäntäperhe. Vähän on kyllä tyhmää lähteä keskellä ”joulua”, mutta ei minulla muutenkaan oikeata joulu-fiilistä ilman läheisiäni täällä ole ollut. Aamulla on aikainen lähtö.

Täältä tullaan, Tokushima!

Tomodachi ni naru tame ni -kappaletta voit kuunella alla olevasta videosta

Terveisiä Etelä-Koreasta!

Tässä siis pieni yhteenveto lomamatkastani Etelä-Koreaan poikaystäväni kanssa.

Ensinnä omia mielipiteitäni maasta. EKhan on vähän Japanin tyylinen, mutta kumminkin ihan erilainen maa.

• Koreakin kielikin kuulosti omaan korvaan ihme mongerrukselta, monine ng-äänteineen ja omine kirjoitusmerkkeineen.
• Englannin kielentaito oli paikoitellen erittäin huonoa, ja välillä ihan ok:ta.
• Japaniin verrattuna oli roskaisempaa ja vähän muutenkin sekavaisempaa kaupungeissa.
• Kirkkoja näkyi paljon, mutta jotenkin tuntui, että Japanissa on jouluisampaa (Koreassa 25.12 on vapaa, Japanissa ei)
• Ruoka oli joko liian mausteista tai mautonta. Pizza oli kyllä hyvää, samoin liukuhihna sushilan sushit Daejeonissa, samoin käsintehdyt onigirit (japanilaiset riisipallot). Ja syömäni valkosipulipihvi oli myös loistava.
• Liikenne vaikutti hurjalta (Tosin ei yhtä hurjalta Intiaan verrattuna)
• Ostoskeskuksia oli paljon metroasemilla. Ainoa huonopuoli oli se, että putiikit oli hyvin pieniä (ja paljon samanmoisia tavaroita eri kaupoissa), eikä vaatekaupoissa päässyt sovittamaan vaatteita
• Kunnollisten matkamuistojen ja postikorttien löytäminen oli työlästä. Turistikohteissa ei oikein ollut ”kunnon” kortteja meidän mieleemme. Onneksi huomattiin Soulin turistikartassa kohta ”Matkamuisto mesta”, joten sieltä sitten löytyi ok kortteja.
• Ja noh, kunnon nähtävyyksiä ei oikein ollut. Soul ja Daejeon vaikutti vähän tylsiltä paikoilta. Ehkä me ei vaan osattu etsiä nähtävyyksiä oikeista paikoista?
• Julkiasiavessoja paljon, samoin kun Japanissa. Koreassa oli onneksi vähemmän ”perinteisiä aasialaisia vessoja (joita minä kutsun ”kyykkypissaloiksi”, nimestä voi päätellä, millaisia ne ovat :P ) ja niissä oli saippuaa tarjolla, kun Japanissa ei välttämättä aina ole)

Mutta, mitäs me sitten puuhattiin?

Lotte World

Kävimme suuressa sisähuvipuistossa Soulissa. Puiston nimi oli Lotte World. ”Lotte” on vähän niin kuin paikallinen ”S-ketju”. Lotteen ”kuuluu” ruokamerkki, hotelli, leffateatteri, Lotte marketti (En tiedä, millainen on, kun ei käyty), Lotte tavaratalo (Vain astetta paksumman lompakon omaaville), huvipuisto ja vesipuisto nyt ainakin. Huvipuisto oli kyllä hieno, kyllä jäi kotoinen Fun Park helposti kakkoseksi. Ihmisiä olisi tosin saanut olla vähemmän :)

Soulin eläintarha. Ihmisiä oli yllättävän vähän. Siis todella vähän, joka oli vähän outoa, No, tosin eläimetkin olivat suureksi osaksi sisätiloissa. Katsottavaa kyllä riitti koko päiväksi. Oli hintansa väärtti, sillä maksoi vain muutaman euron sisään.

Danyangin luola oli hieno paikka. Sielläkin onneksi oli vähän ihmisiä. Oli kyllä paikka paikoin ahdas luola. Siirryimme Soulista bussilla Danyangiin ja sieltä bussilla Daejeoniin (lausutaan jotenkin ”dezon”), ja luolastoon ja bussimatkailuun menikin koko päivä.

Luolaa Danyangissa

Daejeonin Expo Science Park. Älkää käykö siellä talvella. Oli aika kuollut mesta. Kesällä varmasti on paljon hienompi, kun on kaikki paikat siellä auki. Käytiin sillä jossain tiedekeskuksessa, mistä ei kyllä kauheasti ymmärretty, kun kaikki jutut oli koreaksi, näkötornissa (joka kyllä oli vähän onneton) ja jossain ihme ööh... näytöksessä, joka tuli näytöltä ja tuolit sitten ”hytkyivät” siinä menossa mukana.

Yuseong Spa. Tälläinen perus ”japsutyylinen kylpylä”, missä naisille ja miehille oli oma puolensa. Ihmisiä oli paljon. Eka peseydyttiin ja sitten mentiin lillumaan erilaisiin kylpyihin. Siellä oli myös suomalainen sauna! Miten ihana yllätys! Ja siellä oli +80 astetta lämmintä :) Siellä oli jonkin sortin ”löylyämpäri” sivussa, mutta kumpikaan meistä ei uskaltanut kokeilla löylyn heittämistä. Ties vaikka vihainen kylpylä-täti (tai setä) olisi siitä tullut mesoamaan. Jotenkin meininki vaikutti hullun kuriselta, kun kymmenittäin (varmaan oli kyllä päälle sata mummoa, tätiä ja tyttöä) menee nakuna peseytymään ja loikoilemaan kylpyihin. Sain kyllä jonottaa pesupaikalle. Ja osa jynssäsi siellä hampaitansakin. Oli kyllä rentouttava paikka.

Vikana päivänä Daejeonisssa emme oikein tehneet mitään. Vähän kierreltiin kaupungissa vain.

Siirryimme Deajeonista Souliin nopealla junalla, about tunti meni 160km matkassa. Meidän piti mennä samana näkötorniin, N Seoul toweriin, mutta päivä oli sateinen ja pilvinen. Menimme sitten käymään maailman kuuluun kappaleeseen liittyvässä kaupunginosassa, Gangnamissa. Ei nyt erikoiselta vaikuttanut. Kävimme myös sateesta huolimatta yhtä siltaa ja puistoa ihmettelemässä, mutta eivät kummoisia olleet.

DMZ, eli raja-alue (n. 4km leveä)Etelän ja Pohjoisen välillä. Suureksi harmiksemme JSA-alueella (paikka rajan keskellä) oli sotaharjoitus, emmekä päässeet sinne :( Pääsimme kumminkin käymään Dorasan asemalla, eli juna-asema rajan tuntumassa, pohjoisin asema Etelä-Koreasta katsottuna. Asema oli hieno, mutta siitä on vain kerran mennyt matkustajaliikennettä, ja muutaman vuosi sitten vuoden ajan teollisuusliikennettä Kesongin teollisuuskaupunkiin (muistaakseni se kaupunki, missä PK ja EK laisia työskentelee kimpassa). Hienosti kyllä luki suuntakyltissä ”raiteet Pjongjangiin”, mutta ei taida kyllä Kesongista sinne asti olla raiteita(?). Myös metallinpaljastimet ei varmasti kuulu normaalien juna-asemien varustukseen. Kävimme myös kiikaroimassa PKta ja näimme ”propaganda kaupungin”, siis kaupungin, jonka PK rakensi vaan näyttämään hyvältä, mutta ei kuulemma siellä kukaan asusta. Ja tutustuimme PKn kaivamaan ”Kolmanteen tunneliin”, joka oli EK kolmas löytämä PKn kaivama hyökkäystunnelli EKhon. Sain ostettua raja-alueelta PKlaista brändyä :P Täytyy korkata jossain juhlatilaisuudessa, kun sitä ei varmasti saa lähi alkosta tai Virosta...

Rajareissun jälkeen kävimme N Seoul Towerissa, mutta silloin oli jo pimeää.

Viimeisenä kokonaisena päivänä kiersimme pari palatsia läpi ja kävimme jollain pienellä vuorelle, joka sijaitsi Soulissa. Vuorelta sai hyviä maisemakuvia Soulista päivällä, kun edellisenä päivänä niitä ei oltu saatu.

Ja ihan viimeisenä päivänä siirryimme vain lentokentälle. Annan vinkin, jos lennätte Icheonin lentokentältä Korean Airin koneella, niin varatkaa enemmän, kuin 2h aikaa. Minulle meinasi käydä väärin, pääsin koneeseen 15min ennen sen lähtöä. En tajua, mikä logiikka oli pistää kaikille Korean Airin lennoille sama check in. Siihen sai sitten jonottaa yli tunnin, sen jälkeen kiireellä jonottamaan turvatarkastukseen ja passintarkastukseen. Hyr!

Mutta, siinä lomani lyhykäisyydessään :)

Vikat touhut ennen lomaa

Hyr, nyt on oikeasti tullut kylmä! Sain nyt käyttööni pienen ”lämpöhuovan”, jota voin käyttää sängyssäni. Töpseli vain seinään ja huopa lämpiää! Aah, mitä luksusta. Japanilaiset ovat kovia sähkön säästäjiä, eikä täällä ole tapana pitää lämmitystä päällä, jos itse ei ole paikalla pirtissä. Itsekin olen yrittänyt olla säästäväinen ja vetää yöksi lämmityksen pois päältä. Olen nyt toistaiseksi tarjennut, mutta saas nähdä, miten jatkossa käy. Perjantaina, kun nousin ylös, oli tuossa

oleskelutilassa vain n. 10 astetta lämmintä! Onneksi majapaikkani on suht uusi talo, ja täällä on kyllä hyvin lämmitysvehkeitä, plus varmaan japsujen mittapuissa vähä vetoinen paikka. Toisin kuin töissä. Siellä on vammaisten leikkihuoneessa kaksi ilmalämpöpumppua, ja vaikka molemmat olisivat päällä, ei siellä silti lämmintä ole! Plus kun lapset tuppaavat avata ovea ja/tai kirmata ulos ilman lupaa jättämällä oven auki, niin se taas laskee lämpöä. Eikä sen paikan lasiovet muutenkaan varmasti ole se lämpöä säästävin ratkaisu. Ja pikkumuksujen paikassa ulko-ovi on ollut apposen auki, (tosin, ulko-ovi ei ole suoraan yhteydessä lasten leikkihuoneeseen, kuten vammaisten huoneessa) vaikka lämpöä olisi ulkona alle 10 astetta! Ei mene kyllä jakeluun, miten tuollainen ratkaisu on sähköä säästävä, jos samaan aikaan sisällä lämmitys on päällä. Olen siis saanut kärsiä kylmyydestä myös sisällä...

Viime lauantai meni aikas kivuttomasti. Teimme lasten kanssa kitsune-udonia, eli nuudeleita. Ja ihan alusta asti jauhoista väänsimme nuudelit. Oli muuten hyvää :) Lauantaina on yleensä tapana katsoa lasten kanssa vähän videota/DVDtä. Ainoa huonopuoli on se, että muksujen suosikki on Dekoboko Frends, ja niitä on talossa vain kaksi puolen tunnin DVDtä. Melkein joka lauantai siis saan katsoa ne samat DVDt. Ne alkaa olemaan aika puisevaa katsottavaa, kun ne ovat muutenkin suunnattu ihan pikkumuksuille... (Ja nyt järkytyksekseni huomaan, että sitä on englanniksikin dubattu, kas tässä esimerkki; https://www.youtube.com/watch?v=DqOWtHLKpjU ) Plus, se lauantai illan ”riemuksi” ostamani appelsiini Coca-Colakin oli yllättävän hyvää.

Sunnuntaina pääsin sitten sinne uimahalliin. Oli kyllä vähän pettymys. Ensinnäkään, minun uikkarit eivät ”käyneet”, kun piti olla yksi osainen uima-asu (en tajua miksi), sitten piti olla uimahattu. Vuokrasin sitten ne. Ajattelin, että japanilaiset ovat samaan tapaan rakentaneet uimahalleja, kuten ”mekin”, eli vaatteet pois, suihkuun, uikkarit päälle ja altaaseen. Kun japanissa on kumminkin tätä kylpykulttuuria, eli ollaan menty nakuina kylpyyn. Mutta ei. Uikkarit suoraan päälle ja pikasuihku (naisille ja miehille yhteinen) ennen allasta. Ja allas oli matala, minua varmaan kaulaan asti. Hyvä siis, ettei väärin käynyt, kun altaaseen loikkasin pää edellä. (kun en tajunnut, että se voi olla matala) Ja sitten uimavalvojakin tuli pariin kertaan mutruttaan, kun en uinut ”oikein”, eli uin kerran vain radan toista reunaa (kun pikauimarin näköinen setä oli toisella reunalla ja ajattelin antaa hälle tilaa), ja kun en uinut altaan reunalle asti (kun väistin reunalla olevia ihmisiä) että näin. Onneksi sentään naisten pukkarin puolella oli kunnon suihkut ja pääsin pesemään itseni kunnolla. Alkoi jotenkin ällöttämään, kun ihmiset ei ole kunnolla peseytyneet ennen altaaseen menoa += altaassa voi olla paljon klooria. No, pääsinpähän testaamaan japanilaista uimahallia. Kyllä tuli kotoisia halleja ikävä...

Maanantaina olin koko päivän vammaisten kanssa, (ja viime viikollahan minulla oli kolme vapaata ja nyt vain yksi) joita oli aamulla onneksi vain kolme. Leikimme pikkumuksujen leikkihuoneessa ja katsoimme taas ”yllättäen” Dekoboko Friendsejä. Iltapäivästä tuli lisää muksuja ja sitten teimme koristeita joulukuuseen.

Tiistaina tein jouluaskarteluita vanhusten kanssa ja iltapäivällä jatkui vammaisten lapsien kanssa joulukuusen koristeet.

Keskiviikkona ei ihmeempiä.

Torstaina satoi, joten teimme pikkumuksujen kanssa retken johonkin Biwa-järvi tietokeskukseen,

missä oli juttua järvestä ja muutama kala akvaariossa esillä. En silti tajua, mikä idea oli pitää lounas ulkona katoksessa, kun oli märkää ja kylmää. Minä ainakin palelin.

Perjantaina teimme retken pariin eri puistoon ja söimme taas ulkona. Sää ei ollut sateinen, mutta ei siltikään lämmin. Muksutkin valittelivat kylmyyttä. Tajusin, että perjantai saattoi olla vika päivä näiden pikkumuksujen kanssa, koska mielestäni pikkumuksujen kerhohuoneen seinällä olevassa kalenterissa ei mielestäni oltu merkitty kerhoa enää ensi viikon jälkeen. Jos tämä oli vika päiväni, olin tyytyväinen siitä, että näin vielä kaksi suosikki muksuani. Toisen torstaina ja toisen perjantaina. He eivät käy säännöllisesti, joten olin iloinen, että sain vielä viettää molempien kanssa yhden päivän. Molemmat heistä ovat poikia, ja myös vammaisryhmän lempparini on about 5v poika.

Eilen lauantaina oli vammaisten kanssa jonkin sortin liikuntapäivä. Jostain lähi yliopistosta tuli varmaankin luokallinen oppilaita, jotka sitten puuhastelivat 2h tätä liikuntapäivää lasten kanssa. Tämä liikuntapäivä ei kyllä ollut lähellekään yhtä hieno, kuin pikkumuksujen. Plus, kaikki vammaiset eivät oikein edes olleet ”yhteistyöhaluisia” tässä asiassa. Oikeastaan olin tyytyväinen, että itse en joutunut ”vastuuseen” muksujen liikuntapäivästä, vaan sain rauhassa katsoa sivusta, kun opiskelijat hääräsivät lasten kanssa. Iltapäivällä sitten vaihteeksi Dekoboko Friendsejä ja puuhastelimme pientä nuudeli-välipalaa.

Lauantaina oli myös itsenäisyyspäivä. Olin kysynyt yhdeltä vanhuspaikan työntekijältä, että mentäisikö yhdessä syömää itsenäisyyspäivän kunniaksi. Menimme lähellä olevan kauppakeskuksen yhteen buffet-ravintolaan. Oli kyllä hyvää ja söin itseni ihan ähkyksi! Ehdin vielä mukavasti ehtoolla katsoa itsenäisyyspäivän ohimarssin suorana. Menin ajoissa nukkumaan.

Tänään sain katsottua Linnan juhlia yle areenasta. Kävin vähän kaupassa ja pakkasin. Huomenna pitäisi lähteä 4:55 junalla kohti lentokenttää, tosin saan odotella Kiotossa n. 30 min lentokenttäjunaa. Toivottavasti ei ole jäätävän kylmää.

Korea, jätkäkaveri ja loma, täältä tullaan~!