Alle kaksi viikkoa...

...Olisi lähtöön. Tuntuu, että on vielä sata asiaa tekemättä. Tuskan hiki nousee väkisinkin pintaan, kun vilkuilen työpöytäni vieressä seinällä killuvaa "Ennen Japania"-listaa. Vielä on vaikka mitä tekemättä, vaikka tuntuu, etten tee vapaa-aikanani juuri mitään muuta, kuin matkaan tarvittavia asioita! Huh huh.
Onneksi tänään olisi toka vika työpäivä. Viikonlopun jälkeen voin täyspäiväisesti alkaa valmistelemaan lähtöäni.

Vaikka ostin lentoliput jo huhtikuussa, vasta eilen sain aikaiseksi ostaa junalipun lentokentältä pois. En ole vaan jaksanut edes miettiä asiaa aikaisemmin. Naritan kentältä hyppään junaan, joka vie minut Nipporin juna-asemalle ja sieltä pitäis vaihtaa Yamanoten "Ympyräjunaan". Onneksi ei haittaa, vaikka ns. Yamanotella nousee "väärään" junaan, koska menin myötä- tai vastapäivää, kumminkin saavun perille Shin Ōkoboon :)

 Tähän väliin on pakko kertoa "läheltä piti"-tilanne viime Japanin reissultani ympyräjunaan liittyen. Olin illalla palaamassa äitini ja isäni kanssa hotellille (Sovitaan, että oltiin vaikka Harajukussa ja hotelli oli Shinbashissa) ja olimme menossa asemalta junaan. Noustuamme laiturille, huomasimme että siinä on just juna odottamassa, ja siihen oli pakko rynnätä (vaikka seuraava olisi tullut muutaman minuutin päästä). Noh, ehdin hyvin junaan, mutta äidin laukku jäi jo oven väliin. Isä ei edes yrittänyt. Isä sai huikkaistua ovien takaa "Mä tuun seuraavalla", ja juna lähti liikkeelle, vain minä ja äiti kyydissä. Junassa aloimme äidin kanssa pohtia isän pois jäämistä tarkemmin. "Heeetkonen... Iskä ei muista, mikä meidän hotellin nimi on, missä kaupungin osassa se sijaitsee. Iskän känny ei toimi Japanissa, eikä iskä puhu japania, saati sitten englantia. Mitäs me nyt tehdään?". Päätettiin äidin kaa jää pois seuraavalla asemalla ja jäädä odottamaan seuraavaa junaa. Suunnitelma oli tämä: seuraavan junan saavuttua, hyppäämme junaan. Minän menen junassa oikealle ja äiti vasemmalle ja etitään isä. Äiti sentään tiesi, mihin olimme matkalla ja millä asemalla pitäisi jäädä pois. Mutta onneksi, seuraavan junan saavuttua, isä oli samassa vaunussa, kuin missä me olimme olleet omassa junassamme, eli ovien auettua isä seisoi siinä. Loppu matkan sitten äidin kanssa vinoilimme siitä, että jos isä olisikin eksynyt ympyräjunaan ja jäänyt Japaniin sitten ympyräjunakuskiksi.
Ja muuten, edellä oleva juttu oli niin hyvä, että voitin sillä Radio Rockin "Unohtumattomin matkakokemus"-kisassa 80€ lahjakortin Neste Oilille. Eihän minulla autoa ole, mutta isän autoa monta kertaa lainanneena tietysti annoin lahjakortin hänelle :)

Mutta näin. Seuraavaksi pitisi aloitella Suomi-esitelmän tekemistä... (Ja totesin, etten kyllä enää käytä LibreOfficea, jos pitää lisätä valokuvia ym. sivuille. Tökkii ihan kamalasta. Adobe InDesign, älä petä minua tässä, sillä minulla on mennyt jo hermot kaikkiin Power Pointin tyylisiin ohjelmiin!)