Japanissa paniikin jälkeen~

Nyt tulee jo kuluneeksi viikko siitä, kun lähdin matkaani!

Lentokentällä iski paniikki, kun Japan Airlines ei halunnut ottaa minua kyytiin, koska minulla oli paluulento vasta 6kk päästä. Onneksi poikaystävä ja iskä oli vielä paikalla, niin saatiin poikaystävän mokkulalla (ja tietokoneella) ja iskän luottokortilla ostettua minulle lento Koreaan ja takaisin Japaniin. Mutta olin kyllä ihan paniikissa, kun aika oli kortilla ja oli kauhea säätö lentolippujen oston kanssa :( Mutta onneksi kaikki sujui hyvin.
Edellisenä iltana olin nukkunut huonosti, enkä saanut lentokoneessakaan nukutuksi >.< Pari seuraavaa yötäkin nukuin heikosti, mutta kyllä tämä tästä on nyt lähtenyt sujumaan.

Japaniin saavuttuani pääsin hyvin junalla Tokioon ja siitä sitten ympyräjunalla Shin-Ōkobon asemalle, mistä ICYEn "toimistotäti" haki meikäläisen toimistolle (missä yritin torkkua host-äidin tuloon asti tuloksetta). Sieltä jatkoin sitten uuteen kotiini, Saitamaan, joka on oikeastaan oma kaupunki Tokion liepeillä, mutta toisaalta sitä voi pitää Tokion "lähiönä". Junassa saa kumminkin viettää n. tunnin yhteen suuntaan, mutta onneksi otin mukaan DSni, joten voi pelailla (jos vaan pääsen istumaan). Host-äiti Koyumi on todella mukava tapaus ja hänen poikansa Kaiseikin vaikuttaa kivalta, vaikka en pahemmin ole Kaisein kanssa puhunut. 

Kaksi seuraavaa päivää oli vapaata, jolloin puuhastelin isäntäperheen ja isäntäperheen kamujen kanssa kaikenlaista. Mm. minut puettiin yukataan, pidettiin tee-seremonia ja käytiin bonsai museossa, ylä-ja ala-asteella, sekä lukiossa ja tehtiin origameja. Minulle pidettiin myös pienet "Tervetuloa"-bileet.

Loppu viikosta oli ICYEn puolesta saapumisleiri National Olympics Memorial Youth Centerissä minulle ja kolmelle muulle uudelle tulokkaalle. (Muut tulivat Briteistä, Saksasta ja Sveitsistä) Mukaan liittyi myöhemmin myös japanilaiset, jotka olivat juuri palanneet Japaniin omista vapaaehtoistyöpaikoistaan. NOMY Centerin ulkopuolella ei saanut turhia oleskella, eikä ikkunoita pitää auki, koska ulkona oli hyttysiä. Myös paikkoja ulkopuolella oli eristetty. Hyttyset ovat meinaan viime vuosina alkaneet levittää myös Japanissa denguekuumetta.

Mukana oli myös toissa vuonna Suomessa käynyt japsi, joka puhui mielestäni suomea hyvin :) Hänen kanssaa sitten vähän keskustelin suomeksi. Hän sanoi, että haluaisi muuttaa Suomeen asumaan.
Illalla oli tervetuloa bileet meikäläisille ja tervetuloa takaisin bileet japselle. Vietimme yön yli NOMY Centerissä. Seuraavana päivänä me uudet tulokkaat  käytiin vähän Tokiossa kiertelemässä. Sain viimein ostettua adapterin. Olin ihan paniikissa, kun oikeanlaista adapteria ei meinannut löytyä (ennen Tokio kiertelyä) ja oli pakko saada netin kautta yhteys poikaystävään, jota mulla oli (ja on vieläkin) kova ikävä. (Tosin nyt pystyy skypettään, kun saa sähköäkin :) ) Adapteri on kyllä vähän hassu, kun se ei kunnolla sovi kännykän laturiin (kun sen pää on vähän erilainen, kuin läppärin johdossa). Tai siis, sopii, mutta se on vähän "hempula". Noh, ainakin toimii, se on pääasia.

Tiistaina alkoi orientoituminen ja kieliopinnot ICYEn toimistolla ja eksyin hienosti heti ekana päivänä, kun yritin päästä toimistolle. Olin jo maanantaina eksynyt Shinjukun asemalle (taitaapi olla Japanin suurin asema) ja nyt olin taas eksyksissä. Onneksi löysin perille takaisin isäntäperheen luokse leiriltä.
Tiistaina oli myös host-äidin synttärit, jota juhlistimme syömällä kakkua. Annoin hänelle lahjaksi Muumi-kortin ja revontuli magneetin. (Host-äiti tykkää Muumeista ja hänellä on jopa kaksi Arabian Muumi-mukia!)
Maanantaina sain kokea myös ekan pienen maanjäristyksen. Tuntui, ettei paikalliset edes reagoineet mokamaan pieneen maanmullistukseen ^^'

Meistä neljästä ulkomaalaisesta olen ns. toisiksi paras japanin kielessä, mutta tuntuu, etten muista mitään, joten kertaus kieliopinnoissa on ihan ok. Jotenkin sanat vaan katoaa mielestä, kun niitä pitäisi käyttää ^^' Noh, toivottavasti se tästä sitten lähtee. Olen host-äidin kanssa puhunut japaniksi jonkin verran (hän ei ole hyvä enkussa) ja hän on puhunut minulle japaniksi ja yrittänyt sitten enkuksi kääntää, jos en ymmärrä.

Tänään sitten sain taas sählätä, että pääsin perille ICYEn toimistolle. Oma junani oli myöhässä ja sitten vielä lähti takaisinpäin asemalta, josta sen olisi pitänyt jatkaa eteenpäin. Raiteita siivottiin, joten meikäläisen juna ei voinut mennä eteenpäin. En vaan tajunnut japsukuulutuksista, että pitää junaa vaihtaa, kun ei kaikki nousseet junasta pois.. Noh, onneksi lopulta pääsin perille.
Pääsin myös käymään Akihabarassa ICYEn toimiston orientoitumisen jälkeen. Ostin neljä peliä ja menin käymään "Neitokahvilassa" (Maid café) katsomassa, millainen meininki siellä on. Olihan se ihan söpöä, mutta kallista, joten tyydyin vain tilaamaan yhden limpparin. (Ja harmi, ettei siellä saanut kuvata)


Huomenna pitäisi mennä käymään Harajukussa katsomassa, löytyykö söpöjä vaatteita :)

Ja muuten, vaikka en blogia jatkuvasti kirjoita, kuvia kyllä lisään kuvagalleriaani ahkereammin :) Ylläolevat kuvat selostuksineen löytyvät galleriasta ;)