Maanantaina lähdin junalla kohti Miyajima guchi:n asemaa. Miyajima on saari lähellä Hiroshimaa ja sinne liikennöikin JR:n (Japan Railways) lautta mukavan tiheästi läheltä Miyajima guchin asemaa. Saarelta löytyi temppelitä ja pyhäikköjä. Yksi pyhäiköistä, Itsukushima on maailmanperintökohde, ja siihen pyhäikköön ”kuuluu” myös Ōtori-portti, joka on meressä (toisaalta, se voi olla myös kuivalla maalla, jos meren pinta on matalalla), lähellä rantaa. Tuo iso tori-portti on saaren ykkösnähtävyys ja sitä monet menivät sinne ihailemaan, minä muiden mukana. Saaresta tuli vähän mieleen Naran kaupunki, jossa vierailin 2011 ihailemassa isoa Budha-patsasta. Tekijä, joka yhdistää Naraa ja Miyajimaa on sen villi, mutta kesy peurakanta. Yksi rohmu himoitsi nami-pussiani ja yritti tukkia portaat, jota kuljin alaspäin.
Kävin myös läpi muita saaren temppeleitä ja pyhäikköjä, ja ”aarre museon”. Olisin halunnut käydä myös historiallisessa museossa, mutta harmikseni se oli kiinni. Saarelta olisi löytynyt myös akvaario, joka mainosti itseänsä ainoana akvaariona, missä on jonkin erikoissortin hylkeitä. Harkitsin sinne menoa, mutta skippasin suosiolla, koska 1 400 jeniä ei ollut budjetilleni sopiva hinta.
Miyajimassa oli myös vuori, minne olisi päässyt köysiradalla. Mutta, vuorelle meni myös kolme polkua. Minäpä sitten reippaana tyttönä kipusin n. 2,5km polun (vuorella oli korkeutta jotain +500m) ja voin sanoa, että Tampereen Pyynnikin näkötornin portaat jäivät kyllä keveästi toiseksi :P Ja kyllä kannatti kävellä, vaikka se raskasta olikin. Kiipeily polun varrella oli nättiä luontoa. Ja toki huipultakin oli mukavat maisemat. Oli huikeata ajatella, että ”tuolta kaukaa minä olen tänne kävellyt”. Matka näytti ihan mahdottomalta, vaikka se ei oikeasti sitä ollut. Kapusin myös alas toista polkua pitkin ja senkin polun varrella oli kaunista luontoa. Eli, suosittelen jos joku Miyajimaan menee, kiivetkää tai ainakin laskeutukaa vuorta alas. Vuorelle kiipeämisen jälkeen ainakin pystyin hyvällä omalla tunnolla menemään Lotteriaan (Korealainen purilaisketju) syömään rapuhampurilaisaterian ^^'
Tiistaina olikin aika siirtyä Okayamaan. Olin katsonut netistä juna-aikataulusivustolta, että shinkansen (luotijuna) maksaa jotain 2500 jeniä. Mutta todellisuudessa hinta olikin 5500 jeniä. Joka tapauksessa otin sen. Yli 160km matka taittuikin näppärästi 35 minuutissa Nozomi-junalla. Korvat vaan menivät useasti lukkoon matkan aikana :/
Päiväksi oli luvattu vettä heti aamusta, mutta vettä ei onneksi satanut, kun saavuin Okayamaan. Vein laukut hotellille ja lähdin turisteeraamaan Okayaman puistoon ja linnalle. Yksi sivusto netissä oli kehunut puistoa yhdeksi Japanin kauneimmaksi, joten odotukset olivat korkealla. Tykkään japsupuistoista. Suureksi pettymyksekseni, puisto ei ollut lähellään yhtä kaunis, kuin odotin. Ensinnäkin, puistossa oli paljon ruohoa ja lehtipuita- ja pensaita. Ja eihän ne nyt vielä kukoistaneet. Ruoho oli kellertävän lakastunutta. Onneksi sentään puistossa oli luumupuita, jotka kukoistivat. Kesällä puisto on varmasti kaunis, mutta ei näin talvella/alku keväästä. Tykkään eniten kyllä Tokushiman linnan museon puistosta. Se oli pieni, mutta todella kaunis, eikä sitä puistoa talvi ”estänyt” olemasta kaunis. Okayaman puistossa ollessani sadekuuro sitten alkoi (ja se jatkui koko loppu päivän).
Linna oli ulkoa hieno ja sisältäkin ok. Alkuperäinen olli tuhoutunut toisen maailmansodan aikana, joten tämä linna oli vuosimallia 1960. Sisältä löytyi myös kaksi ravintolaan ja lounastin kitsune-udonin siellä.
Sää ei ollut houkutteleva ulkona oleskeluun sateen takia, joten palasin hotellille ja kirjauduin sisään. Ja sen jälkeen lähdin pyörimään kaupoilla. Suureksi ihmetyksekseni, Okayaman keskustan lähellä oli jättikokoinen Aeon mall (Aeon on kauppaketju) ja siellä aikaa kuluikin mukavasti.
Keskiviikkona lähdin lähikaupunki Kurashikiin katsomaan historiallista aluetta ja sen kanaalia. Aamulla sielä ei ollut lähes ketään, mutta päivemmällä sinne ilmestyi valtava määrä ihmisiä. Kävin folk art-museossa, viiniköynnös ”kulmalla” (viiniköynnöskään ei ollut parhaassa kunnossa näin alkukeväästä), pyörin matkamuisto-myymälöissä, kävin temppelissä ja pyhäikössä. Historiallinen alue oli kyllä kaunis ja suosittelen siellä pistäytymistä, jos Okayaman suunnalla pyöritte.
Loppu päivästä pyörin sitten läpi loput Okayaman ostarit ja kaupat, mitä en tiistaina ehtinyt käymään läpi.
Torstaina matkasin perusjunilla Kōbeen. Onneksi kävi hyvä lykky ja Sannomiyan asemalla (Kōben pääasema) oli kaksi iso kolikko lokeroa, mihin sain tungettua matkalaukkuni. Olisin kuollut, jos minun olisi pitänyt roudata niitä koko päivä mukanani. Saavuin Kōbeen n. klo 15:sta kulmilla ja bussini Tokioon lähti klo 22. Aikaa siis oli, joten, vaihteeksi menin kiertelemään kauppoja. Kun kaupat alkoivat menemään kiinni ja olin jäljellä olevat aukinaiset kaupan kiertänyt, siirryin bussiterminaaliin odottamana bussia n. klo 21. Onneksi olin päivällä käynyt katsomassa, missä terminaali oli, koska mielestäni sen paikka oli vähän hämärä.
Nyt olenkin Tokiossa kahvilassa Ōkubon aseman lähellä. Kello näyttää olevan vähän jälkeen yhdeksän aamulla, ja minusta tuntuu, etten oikein saanut nukutuksia bussissa. Varmaan kyllä väsähdän jossain kohtaa tyystin. Nyt pistän koneen kiinni ja siirryn lähellä olevaan ICYEn toimistoon.
(Tämä on siis kirjoitettu viime perjantaina, mutta julkaisen sen vasta nyt, koska minulla ei ollut nettiä viikonlopun aikana käytössä)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti