Tunnussana: Rauha

Nyt sitä sitten ollaankin loman vietossa Hiroshimassa. Pitää vaan ensi kerralla muistaa tarkistaa, mihin bussit oikeasti menevät :P Minulla oli käsitys, että (ja yleensähän niin tuppaa olemaan), että bussiasema on lähellä rautatieasemaa. Mutta ei tällä kertaa. Tulipahan ainakin hyvää liikuntaa kävellä kahden yli kymmenen kilon matkalaukun kanssa asemalle ja siitä sitten vielä vähän edemmäs hotellille. Matkaa tulikin lähemmäs 3km.

Viime sunnuntaina tuli vettä. Nukuin pitkään ja vietin aamupäivän Ai Ai onsenissa, eli samassa paikassa viimeksikin. Illalla viime lauantaina tapaamani suomalais-japanilais pariskunta tuli meille syömään. Takami oli sanonut minulle lauantaina, että saan kutsua heidät, jos siltä tuntuu. Sunnuntai olikin minun ja isäntäperheeni viimeinen yhteinen illallinen. Takami oli tehnyt sushia ja Mitsuru pizzaa. Myös muuta sapuskaa oli tarjolla ja kaikki olivat tosi hyviä.

Maanantaina töiden jälkeen päätin lähteä Bizan-vuorelle. Vuorelle pääsee Tokushiman keskustasta ”kaapelijunalla”, mutta jostain syystä sinne meneminen oli jäänyt. Mutta nyt olin päättänyt polkea sinne, kun huipulle pääsee autollakin, niin miksei pyörälläkin? Tie huipulle löytyikin helposti ja sitä sitten poljin ja kävelin ylös. Hupulta näkyikin hienot maiset Tokushiman kaupunkiin. Huipulla oli myös puisto. Eikä kyllä oikein juurikaan ihmisiä. Olin jo huipulle polkiessa ollut enemmän huolissani alastulosta. Pyöräni jarrut eivät olleet minua vakuuttaneet 100%:sesti (ne ovat sillain ”tökkineet) ja olin huolissani, että kuinkahan tässä käy. Ensinnäkin jarrut vinkuivat ihan sairaasti. Voi korva-parkojani. Ja kyllä minä välillä kävelin mäkeä alas, kun se oli liian jyrkkä.

Hiroshiman spesiaaliruoka; okonomiyaki

Tiistaina nukuin leppoisasti, kunnes Takami tuli koputtamaan ovelleni ennen normaalia heräämisaikaani. Pomoni oli soittanut, että hän tulee noutamaan minut ysiltä kotoa. Siinäpä sitten äkkiä ylös ja pistämään itseäni valmiiksi. Pääsin siis paljon aikaisemmin, kuin yleensä Haukkulaan. Pomo itse ”katosi” moneksi tunniksi (hän yleensä käy jossain ja tulee sitten auttamaan) ja tuona päivänä ei ollut extra ihmisiä Haukkulassa. Tein 8h päivän ja olin ihan väsynyt haukkujen kävelyttämisen jälkeen.

Keskiviikkona lempikissani oli kadonnut Kattilasta :/ En saanut hyvästeltyä sitä. Mutta onneksi minulle selvisi myöhemmin, että kisuliini oli saanut kodin. Loppu hyvin, kaikki hyvin siis :) Kissat olivat kyllä niin ihania muutenkin <3 Töiden jälkeen pistäydyin lähistöllä olevassa ”herkkukioskissa” ja ostin mansikka-kermavaahto-banaani-suklaa täytteisen vohvelin. Illalla Ma-chan tuli sanomaan hyvästit. Olin lähtenyt myös tänä päivänä töihin aikaisemmin, jotta pääsisin aikaisemmin kotiin pakkaamaan.

Torstaina tuli kunnolla vettä. Hupaisaa, ekana ja vikana päivänä Haukkulassa tuli vettä. Mutta torstaina sitä kyllä tuli paljon. Olin vähän huolissani, onko extra porukkaa haukkulassa, kun keli on huono. Mutta porukkaa olikin eniten ikinä. Päivä menikin nopeasti. Illalla pomoni perhe tuli käymään kylässä parin pizzan kera. Aah, kyllä japanilainen pizza on hyvää!

Perjantaina oli aikainen nousu. Takami heitti minut bussipysäkille autolla. Bussini piti saapua pysäkille 8:30, mutta se olikin vähän myöhässä. Ehdin jo vähän huolestua, jos jotain on tapahtunut, ja bussi ei tulekaan. Tuli se lopulta ja pääsin matkaan. Ja kuten yllä kerroin, tuli vielä extra liikuntaakin, ennen kuin pääsin hotellille asti. Check in:nin aika ei ollut vielä silloin, kun saavuin hotellille, joten jätin laukkuni sinne ja menin rautatieasemalle lounaalle (söin herkullisen okonomiyakin) ja sen jälkeen palasin takaisin hotellille. Sisäänkirjauksen jälkeen lähdin tassuttelemaan. Kävin yhdessä puistossa, joka oli pienellä vuorella, jonne pääsi liukuportaita pitkin, Muisto maailman rauhalle-katedraalissa ja tutustuin rautatieaseman kauppatarjontaan. Löysin toisen Ehkä Söpö-nimisen kaupan (Ekan löysin Tokion Harajukusta) ja löysin myös Iittalan laseja :)

Tänään lähdin sitten enemmän turisteeraamaan Hiroshimaan. Kävin Rauhan muiston museossa, Rauhan muiston puistossa, Rauhan muisto atomipommin uhreille-hallissa, näin Rauhan muistomerkin, Rauhan tulen, ja Rauhan sitä ja rauhan tätä. Suureksi harmikseni museo oli puoliksi remontissa (aukeaa kokonaan 2018), mutta kyllä siellä aikaa kulumaan. Oli pysäyttävää katsoa kuvia ja lukea näytillä olevien esineiden entisten omistajien tarinoita. Ja kuulemma nykypäivän paukut ovat yli 3000 kertaa tehokkaampia, kuin Hiroshiman paukku. En halua tietää, mitä tapahtuu, jos sellainen joskus jonnekin pudotetaan... Kävin myös samassa rakennuksessa olevassa aiheeseen liittyvässä kirjastossa vähän selailemassa kirjoja.

Ja myös maailmanperintö kohde A-bomb Domella oli kunnostus menossa. Kyseessä on siis rakennus, joka on jätetty sellaiseen tilaan, kun se jäi 6.8.1945 jysäyksen jälkeen. En kyllä ihan kauhean nätti kuvaa siitä saanut raksatelineiden kanssa.

Siitä matkani jatkui Hiroshiman linnalle, joka oli kunnostettu museoksi. Myöhemmin kävin myös keskuspuistossa ja palailin pari kaupan kautta takaisin hotellille.

Huomiseksi onkin luvattu kunnon sade rankkaa. Ajattelin mennä ”sen kunniaksi” tutustumaan paremmin keskustan ostoskeskuksiin :P