Nyt opin, että taifuunit eivät ole kivoja, kun ne osuvat kohdalle

Hienostihan se taifuuni sitten iskikin kohdalle. Maanantaina, kuten aikaisemmassa blogauksessani puhuin, menin katsomaan Hikonessa sijaitsevaa linnaa ja puutarhaa. Olisin halunnut mennä museoonkin, mutta se oli juuri sopivasti remontissa. Noh, olinhan minä uutisia katsonut ja niissä oltiin povattu sitä taifuunia, mutta fiksuna tyttönä ajattelin, että ”Ei se viime viikkoinenkaan paha ollut, niin ei varmaan ole tämäkään sitten”. Tällä kertaa olinkin pahasti väärässä ._.' Kun olin ihaillut linnat ja puutarhat ja vähän käynyt kaupassa ja syömässä (Hikone ei ole mikään iso paikka Japanin mittapuussa, n. 100 000 asukasta), ajattelin palata takaisin kämpille.Saavuin juna-asemalle ja
huomasin, että infotaulussa pyöri infoa, mitkä

kaikki junalinjat on pysäytetty taifuunin takia (Tyyliin kaikki Kioto-Osaka sektorilla) ja huomasin lippumaattien takaa että ”Kiotoo/Kusatsuun” menevälle väylälle on laitettu nauha, eli käytännössä laituri oli suljettu. Ensiksi ajattelin, että kyllä vielä iltaa kohden asia palautuu. Päätin kumminkin kysäistä juna-asemasedältä, miten asia on ja selvisi, että maanantaina ei kulje enää yhtään junaa Kusatsuun päin. Jäin siis jumiin Hikoneen. Onneksi löysin halvahkon hotellin (n. 35€) ja voin sanoa, että tykkään japsuhotelleista kyllä kirjaimellisesti. Vaikka hotelli oli halpa ja pieni, löytyi sieltä silti vedenkeitin, teekuppi ja -pussi, sekä kylpytakki, ja ”kertakäyttö” hammasharja ja -tahna. Olisi ollut kivaa käydä vielä Hikonessa pyörimässä, mutta sade ja tuuli alkoi yltyä sen verran, ettei huvittanut. Röhnötin sitten hotellihuoneessa tv:tä töllöttäen koko illan. Kyllä paljon tuli juttua taifuunista sinä iltana...

Tiistaina palasin ”normi päivärytmiin” (Eli, tiistai aamuisin vanhusten kanssa, iltapäivällä vammaisten, ke-pe aamulla 3-4v muksujen kanssa, iltapäivällä vammaisten ja lauantaina vammaisten kanssa koko päivä) flunssan (Ja taifuuni sähläyksen) jälkeen. Tiistai aamulla pääsin hyvin takaisin Kusatsuun ja askartelin sitten vanhusten kanssa. Iltapäivästä puuhastelin vammaistenlasten kanssa (tammen tai joku muu puu?)terhoista hyrriä. Tuli kyllä ihan söpöjä :)

Keskiviikko aamulla mentiin pikku muksujen kanssa Nikkou-vuorelle. Sinne oli himo pitkät portaat ja mietinkin, että miten niin pienet lapset jaksavat kiivetä ylös asti. No, ainakin kaikki pääsi perille, mutta sitten myös alas tuleminen tuotti vähän ongelmia joillekin. Vuoren huipulla oli pieni shinto-pyhäikkö ja kauniit maisemat.

Torstaina koristeltiin iltapäivän lasten kanssa Halloween mörkö :) Kyllä siitä tuli veikeä tapaus, mutta tuuli kyllä vähän riepotteli siihen askartelemiamme ja teippaamia koristeitamme :/

Tänään (perjantaina) hämmennyin, kuin sain lahjan yhdeltä aamupäivän tytöistä. En ole mielestäni edes mitenkään erityisen paljon hänen kanssaan leikkinyt, kun yleensä hänellä on aina omat menot ja leikit päällä. Sain kauniin piirustuksen, mihin hän oli piirtänyt itsensä, minut, kissan ja hämähäkin. Piirroksen takana luki: ”Karolina-san (en alkanut valittamaan että nimeni on kirjoitettu väärin, yhdellä i:llä ;P ), tykkään sinusta paljon. Leikit aina kanssamme, kiitos <3 ” (Ja tähän väliin totean, että joo, tuon ikäiset muksut osaavat jo kirjoittaa ja lukea täälläpäin). Lisäksi sain pieniä rusetteja ja söpö punaisen vihon.

Aamun muksujen joukossa on pari-kolme lasta, jotka ovat olleet erityisen ”innoissaan” meikäläisestä. ”Menään tonne! Kiivetään ylös ja lasketaan yhdessä liukumäkeä!”. Ja muutama, jotka ovat vähän ottaneet ”kontaktia” minuun, mutta suurin osa on sellaisia, jotka eivät juurikaan ole kiinnittäneet suurta huomiota meikäläiseen.

Huomenna pitäisi vielä jaksaa painaa töitä ja sitten olisi vapaata :) Suunnitelmissa olisi nyt maanantaina Osakan reissu.