Kahdella erilaisella junalla vuorenrinnettä ylös!

Viimeksi kirjoittamani ”uimisjuttu” ei sitten toteutunutkaan. Työtyypit olivatkin varanneet päivälle myös muuta ohjelmaa, emmekä sitten kerinneetkään uimaan sunnuntaina.

Mutta, sunnuntaina kävimme naapurikaupungissa ihailemassa ruskaa. Kävimme temppelissä, jossa oli häkissä pari paviaania. Minun kyllä kävi kovasti sääliksi niitä otuksia, koska niiden häkki vaikutti mielestäni aivan liian pieneltä ja tylsältä. Paikalla oli myös pikku-apina ja sen omista/kouluttaja. Pikku-apina sitten esitti huimia hyppyjä ja muita temppuja.

Söimme soba-nuudeleita ja menimme kaapelijunalla (juna, joka ns. kiipesi vuoren rinnettä ylös kaapeli apunaan) erästä vuorta ylös. Ylhäällä emme tosin kauaa viihtynyt (+ ihmisiä oli paljon ja paluu junajono alas oli pitkä) kun ajattelimme skipata 700 jeniä maksavan temppelikäynnin ja mennä mieluummin uimaan. Mutta kuten edellä mainitsin, uimissuunnitelma epäonnistui, koska paikka menikin aikaisemmin kiinni, kuin kuvittelimme. (Menimme paikan päälle ja siellä sanottiin, ”näähää, ette pääsekään uimaan”. Surullisinta tässä oli vaan se, että temppelipaikasta uimapaikalle oli aikas matka. Sovimme, että menemme ensi viikolla sitten paremmalla ajalla uimaan. Harmittaa vaan, ettei minulla ollut kameraa messissä, kun en tiennyt, minne kaikkialle olemme menossa, kun minulle oli puhuttu vaan uimisesta. Toivottavasti pian saisin kuvia tuon päivän seikkailuista sähköpostiini.

Eli, ensi sunnuntaina kuluu ”vika vapaani” ennen Korean matkaa (päivä ennen Korean matkaa ei kauheasti huvita mitään ihmeitä tehdä kuin pakata ja katsoa Linnan juhlia netistä), joten minun piti äkkiä keksiä jotain ”järkevää” tekemistä maanantai vapaalleni, koska en oikein ollut mitään suuria suunnitelmia tehnyt, kun olin ajatellut, että ”minulla on vielä yksi sunnuntai aikaa tehdä jotain

jännää”. Googlauksien ja turhautumisten jälkeen päätin maanantaina ottaa suunnakseni Biwako Valleyn, joka toimii talvella laskettelukeskuksena ja muuna aikana hyvänä patikkamestana. Aamulla lähdin ajoissa, koska pelkäsin, että ihmisiä on paljon liikkeellä pyhäpäivän takia. Onneksi ei ollut ja pääsin kivuttomasti paikalle. Pääsin menemään nyt erilaisella ”kaapelijunalla” vuoren rinnettä ylös (sellaisella, joka killuu vaijerissa yläilmoissa).

Eka vuoren huippu, jolle kipusin, oli laskettelukeskuksen rinne. Pohkeet alkoivat heti kiukuttelemaan ja pelkäsin, ”ettei tästä mitään tule”, mutta onneksi kipu helpotti. Istahdin tämän vuoren huipulle ja aloin kuuntelemaan takanani istuvan japsiporukan (2 setää ja 4 tätiä) puhetta. (he olivat korkeammalla kohdalla kuin minä). En nyt kauheasti selvää saanut, mutta sen verran tajusin, että nyt he puhuvat minusta. Hetken päästä minulle sitten tuli yksi porukan sedistä puhumaan englanniksi. Loppujen lopuksi liittouduin tämän porukan kanssa ja tassuttelimme yhdessä lammikolle, joka sijaitsi vuorten välissä.

Tämän jälkeen jatkoin yksin heiltä saamani kartan opastuksella eteenpäin, koska heidän suunnitelmansa oli palata takaisin laskettelukeskukselle. Kovasti olivat huolissaan, kun yksin lähdin matkaan. (+ olin varmasti ”hyvä näky” aurinkolaseissa, keinonahkatakissa ja lenkkareissa. Tuntui, että kaikilla vastaan tulevilla oli kunnon vaellusvaatteet ja kamppeet messissä). Kipusin parille vuorelle ja ihailin maisemia. Polut olivat kyllä ”syvemmällä” vuoristossa välillä erittäin vaikea kulkuisia irtokivineen ja ynnä muineen. Lisäksi kännykkäni ei oikein tahtonut toimia niin korkealla. Loppu peleissä mietinkin, että ”ei varmaan ollut turvallisinta mennä yksin, ”ilman” kännykkää, ruokaa, kunnon tavaroita ja juomaakin oli aika vähän messissä. Jos loukkaan itteni, niin ei mua kukaan osaa etsiä täältä, koska työpaikallakaan ei tiedetty, mihin olen mennyt”. Onneksi kaikki sujui hyvin ja palattuani laskettelukeskukselle, törmäsin tuttuun täti/setäporukkaan. Olivat tyytyväisiä, kun olin kunnossa. Olivat kuulemma olleet huolissaan. He vieläpä tarjosivat kyydin vuoren juurelta juna-asemalle. Olisin muuten joutunut käyttämään bussia.

Tiistaina askartelin tuttuun tapaan vanhusten parissa ja iltapäivän muksujen tämän viikon ”teema” oli ”joulukuun kalenteri”, mihin askarreltiin joulukuusi ja joulupukki origami. Sain myös kirjoittaa kaikkiin kalentereihin suomeksi ”Hyvää Joulua toivoo Karoliina” Minulle annettiin myös ekstemporee tehtäväksi kertoa joulupukista jotain. Selitin sitten vaan, että 24. päivä ehtoolla pukki tulee ja antaa lahjoja, esim. suklaata, vaatteita ja pelejä (en muistanut, mikä on ”lelu” japaniksi, niin en voinut sitä sanoa...).

Keskiviikkona satoi ensimmäistä kertaa niin paljon (tai siltä ainakin aamulla vaikutti, tosin keli parani iltapäivemmällä), että teimme pikkumuksujen kanssa retken katotetulle kauppakadulle naapurikaupunkiin ja söimme ns. toimintakeskuksen sisällä. Ihmettelin vähän sitä käytäntöä, että menimme muksu katraan kanssa sisälle keskukseen, levitimme pressun (kuten normisti ulkona) nurkkaan ja pidimme piknik-lounaan, kuten tavallisesti. Ilmeisesti oli ok toimintaa, kun ei meitä ainakaan pois häädetty.

Torstaina pomoni sitten taitteli minulle nopeasti origami-laatikon ja sanoi ”Tee tällaisia laatikoita 25 kpl”. Olin vaan että ”Jaa” ja totesin, että ”Vaikealta näyttää”. ”Ei tää oo vaikeata”, sanoi pomo. Eilen illalla sitten varmaan sain kulutettua lähes 20 min ennen kuin sain ekan laatikon tehtyä. Hommaan meni kyllä hermot ja pari kyyneltäkin tuli päästettyä. Olisi ollut kivaa saada edes jonkinlainen ohjeistus, kuin pelkkä mallikappale. Olisi helpottanut huomattavasti. Ehkä joku japsu olisi saman tien osannut sellaisen tehdä pelkän mallin mukaan, kun täällä tuntuu origamit olevan ”yleinen” harrastus muksuilla, mutta minä kun en ole niitä koko ikääni tehnyt...

Tänään perjantaina sain sitten laatikot tehtyä, eikä se kyllä oikeasti ollut hankalaa kun tajusi, miten kannattaa niitä tehdä, mutta ärsyttää vaan pomon asenne että ”kaikki on helppoa, kun mallin vaan saa käteensä”-asenne.

Tänään sitten kävimme ekaa kertaa täysin samassa paikassa pikkumuksujen kanssa, kuin ennen. Jotenkin ”ihmeellistä”, että tämän parin kk:n aikana on aina löytynyt uusi paikka seikkailtavaksi suhteellisen läheltä. Saas nähdä, onko jatkossa (noh, ei minulla enää kauheasti ole aikaa täällä) vielä samoja tuttavuuksia, vai vieläkö löytyy jokin uusi paikka.

Huomenna on taas se tuskaisa lauantai. Työpäivistä pahin. Olen varannut itselleni työpäivän päätteeksi Coca-Cola pullon jääkaappiin odottamaan, mutta en tiedä, mahtaako se olla hyvää, koska se on joku Cola-appelsiini editio. Minä en pahemmin appelsiini limuista välitä, mutta pakkohan sitä kokeilla on! ^^'

Tietoa uudesta projektista ja turisteeraamista

Viime sunnuntaina oli joku tapahtuman poikanen työpaikan ”kesäleiri”-mestassa (kuten siitä jo mainitsin edellisessä kirjoituksessa). Siellä oli käsityön myyjiä, välipalan myyjiä ja pientä ohjelman tynkää. Sinne piti lähteä aikaisin aamulla ja olin vasta iltamyöhällä kotona. Plus, siellä olo melkein kävi työstä, kun minun piti siellä vähän tiskailla ja muutenkin avitella. Olihan siellä ihan kiva katsella meininkiä, mutta olisin ollut tyytyväisempi, jos olisin päässyt kämpille vaikka neljä tuntia

aikaisemmin.

Kuten totesin edellisessä kirjoituksessa, ”on ehkä parempi mennä toimistolle selvittämään Korean lentolippuasiaa”, niin voin todeta, että ”joo, oli se hyvä, mutta...”. En tajua, miten ufo toimenpide voi oikeasti olla vaihtaa vaan lipun maksutapaa, koska toimistolla minulla meni n. 1,5h aikaa! Menin eka selittämään, miten asiat on, mutta kumminkin minun oli pakko soittaa johonkin asiakaspalveluun ja selittää asia sinnekin. Ja siinä meni aikaa, kun piti jonottaa linjoille ym. Ainakin sain lipun suoraa maksettua, mutta silti ihmetyttää, mikä siinä oli niin vaikeata. (+ eka en meinannut löytää edes Korean Airin toimistoa)

Mutta, lippusäädön jälkeen maanantaina lähdin Osakan linnalle. ”Yllättäen” muutama muukin minun lisäkseni oli saanut saman idean. Ero verrattuna Hikonen linnaan oli se, että missä Hikonen linna oli sisältä alkuperäisasetelmissa, Osakan linnan sisuskalut oli pistetty vaihtoon, ja linnan sisällä oli museo. Kun olin kiertänyt linnan ja sen lähiympäristöä, päädyin shoppailemaan Den Den Towniin (Nipponbashiin), joka on Osakan ”Akihabara”. Eli, animea, mangaa, pelejä ja elektroniikkaa. Siellä oli kaksi iki-ihanaa pelikauppaa ja tulikin paha mieli, kun näki liikaa pelejä, mitä haluaa ;_; Toisaalta haluisin niistä enkku-version, mutta kyllä pari peliä tarttui mukaan.

”Joo, ton pelin haluan. Tätä en voi pelata modaamattomalla eu-konsolillani.”, ”Haluan tän, mut tää ei ilmesty Euroopassa, eikä mulla ole konsolia tän pelaamiseen.”, ”Voi huoh, miks tää vanha peli, jonka halua, maksaa ihan sikana!?”, ”Miks ei kotona ole näin hyviä pelikauppoja?”, ”Miks mulla ei oo tarpeeks rahaa ostaa näitä kaikkia?”, jne.

Pitkästä aikaa tiistai ”oli normaali”, eli olin aamupäivän vanhusten kanssa. Sitten mentiinkin yhden mummon ja parin työntekijän kanssa liukuhihna-sushilaan ja käytiin Ishiyaman temppelillä! Avokaado-lohi sushi oli kyllä nannaa ja temppeli aluekin oli kaunis. Vammaisten kanssa viikon teemana oli ”chikuchiku, sarasara ja fuwafuwa”. Näiden onomatopoeettisten sanojen merkitys ei kyllä oikein auennut, mutta tarkoitus oli etsiä syksyisestä luonnosta lehtiä ym., ja jakaa niitä noihin kolmeen ryhmään.

Keskiviikkona käytiin vähän taas retkeilemässä korkeammilla paikoilla pikkumuksujen kanssa. Vammaisten kanssa päivä kului ”normisti” edellisen päivän teemaa jatkaen. Pomoni sitten sanoi työpäivän jälkeen, että minulla on lauantai vapaana ja 1.12. maanantai töitä. Eli, nyt kolme vapaata ja ensi viikolla vain yksi. En kyllä ollut kauhean mielissäni tästä muutoksesta, mutta...

Illalla minua odottikin kaksi yllätystä; sain pienen korotuksen aamupalarahaan ja sähköposti; minulle oli tiedossa uusi projekti ja isäntäperhekin 26.12. alkaen. Tosin, uudessa projektissa en ole tekemisissä muksujen, vaan hylättyjen koirien ja kissojen kanssa. Ja kuulemma rankkaa ruumiillista ja likaista työtä. Olen kyllä todennut, että ehkä ”minä ja muksut” ei ole se paras mahdollinen kombinaatio, joten odotan innolla uutta työtäni. Pidän eläimistä, etenkin kissoista. Mutta tätä työtä on vain kolmena päivänä viikossa (koska kuulemma niin raskasta) ja parina muuna päivänä olisi tiedossa jotain muuta, mutta ei ole vielä tietoa, että mitä. Uusi paikka sijaitsee Shikokussa, Tokushiman kaupungissa.

Torstaina yksi opettajista keksi, että opetetaan pikkumuksuille vähän suomea. ”Hyvää huomenta”, kyllä kuulosti ihan hyvältä muksujen suusta, mutta samaa ei voi sanoa opettajista ^^' Seuraavana päivänä sitten opeteltiin sanat ”Kiitos” ja ”moi moi”. Iltapäivällä oli vain neljä vammaista paikalla. Vaihteeksi oli vähän rauhallisempi ehtoopäivä. Onneksi.

Perjantaina saatiin pikkumuksujen kanssa maistelle persimoneja suoraan puusta :) Oli todella hyviä. Itse en edes kyllä muistanut koko hedelmän nimeä ennen googlausta, mutta olen kyllä niitä Suomessa syönyt. Iltapäivän muksuja oli paikalla kymmenen, ja suureksi ihmetyksekseni nousimme bussiin ja menimme bussilla puistoon leikkimään. Noh, vaihteeksi erilaista ohjelmaa heillekin.

Tänään lauantaina oli siis vapaa. Päätin mennä turisteeraamaan Kiotoon. En ollut kauheasti ”varautunut” tähän vapaaseen, joten edellisenä ehtoona nopeasti katsoin, minne voisi mennä, otin tiedot ylös (valokuvasin tietokoneen näytöltä karttoja) ja lähdin aamulla sitten kohti Kiotoa. Päädyin menemään katselemaan pyhäkköjä ja temppeleitä, joten piti olla suht ajoissa liikkeellä, koska ne menevät aikaisin kiinni. Ehdin käymään viidessä eri paikassa; Fushimi Inari, Chionin, Sanjuusangengo, Shoreni ja Tofukuji. Päivä oli todella kaunis ja erittäin lämmin verrattuna viime päiviin. Piti oikein ottaa takki pois ja kääriä paidan hihat ylös, ettei paahtuisi.

Fushimi Inari on kuuluista tōri-porteistaan ja sinne halusin ehdottomasti mennä. Paikalla oli paljon muitakin ihmisiä. Inarin alue kumminkin ulottui vuorelle, joten tein vuoristolenkin vuoren ”halki” ja sainkin sitten hyviä kuvia korkeammalta vuorelta tōreista, kun ei ollut kymmeniä ihmisiä tungeksimassa ottamaan kuvia ja kävelemään porttien alta.

Tofukujin temppeli oli suht lähellä Fukushimi Inaria. Mutta sielläkin oli sitten sikana ihmisiä! Kurkistaessani temppelin alttarille, vieressä oleva mummeli totesi minulle japaniksi, että ”Katso ylös. Näetkö? Tule tästä katsomaan!”. Tein työtä käskettyä ja katsoin alttarin kattoon, mihin oli maalattu lohikäärme. Kiitin mummoa tästä tiedosta, mutta toisaalta vähän ihmettelin, että kuinka hän alkoi minulle japania puhumaan. Kyseessä on kumminkin turisti alue ja siellä liikkui paljon ulkomaalaisia, joten ei se mummo kyllä voinut mitenkään olla varma, että juuri minä ymmärrän japania. Ja, kyllä lohikäärme olisi minulta jäänyt huomaamatta, jos minulle ei olisi siitä sanottu. Tofukujin alueella oli myös kivipuutarha, mitä kävin ihailemassa sisäänpääsymaksua vastaan. Olisi ollut tarjolla myös maksullinen puutarha tai vastaava kieppaisu, mutta päätin skipata sen.

Hyppäsin junaan (joka kyllä sitten muuttui metroksi) ja suuntasin Chionin ja Shorenin temppeleiden suuntaan. Chionin temppeli oli (ulkokuori)rempassa, mutta sen lähellä oleva alue oli kyllä hieno. (Ja oikeastaan, halusinkin ottaa ruskakuvia luonnosta) Skippasin kyllä jälleen pari maksullista extra-turistimestaa, plus Chionin temppeliin en mennyt, koska sekin olisi maksanut.

Shorenin temppelialueelle päätin sitten maksaa itseni sisään. Se oli hieno, mutta ei niinkään ”perustemppeli”, kuin yleensä. Siihen kuului sitten pieni puutarha, jonka myös tassuttelin läpi.

Sanjuusangengon kanssa tuli sitten kiire, koska kello oli jo neljä, kun sinne pääsin. Lisäksi kuulin, että joku sanoi, että paikka menee jo puoli viisi kiinni, joten pidin kiirettä. Maksoin itseni sisään ja kiersin äkkiä 1001 patsasta Kannon:sta (armon jumalatar) + 28 muuta patsasta jumalolennoista. Luin kyllä kylttejä, mikä Asura ja mikä mikin ja vähän selityksiä. Olihan patsaat hienoja ja ne olivat kaikki n. 160cm korkeita. Patsaiden jälkeen kiertelin vähän pihalla ja lähdin pois. Sitten vasta huomasin poistuttuani, että _viimeinen_ lipun ostoaika on puol viisi ja paikka menee kiinni viideltä. Olisi vähän ehkä kumminkin ollut kivempaa ehtiä syventymään patsaisiin paremmin, mutta ehkä nyt selviä. Harmillista vain oli, ettei siellä saanut kuvata :(

Nyt pitäisi varmaan keksiä jotain jännää tekemistä maanantaille. Huomenna pitäisi mennä uimaan parin työtyypin kanssa. Harmillista vain on se, että maanantai on pyhä, joten varmaan ihmisiä on ihan tarpeeksi taas joka paikassa...

Enää pari viikkoa töitä ja sitten odottaa lomamatka Etelä-Koreaan poikaystävän kanssa <3

Ongelmia Korean lentolipun kanssa, osa 2

Jos luitte blogaukseni ”Japanissa paniikin jälkeen”, tiedätte, että meikäläiselle iski (kun tuosta otsikosta käy ilmi) paniikki, ennen kuin pääsin Japaniin. Syy siihen oli ongelmat Korean lentolipun kanssa. En saanut ostettua sitä omalla luottokortilla, kiitos juuri sillä hetkellä olevien ongelmat pankin nettipalvelun kanssa. Lentolippu hommattiin isäni luottokortilla, ja minulle nyt selvisi maanantaina, että en voi edes käyttää sitä lippua, koska isäni ei voi todistaa itsensä luottokortin omistajaksi Kansain lentokentällä tahi Korean Airin toimistossa (niitä ei ole Suomessa, lähin olisi Tukholmassa), vaikka minulla on hänen allekirjoittamansa lappu ja kopio passista. Nyt minun täytyisi sitten saada vaihdettua lipun maksutapa. Minulle sanottiin, ”soita toimistoon”, mutta (en voi uskoa tätä todeksi) TAAS on ongelmia pankin nettipalvelun kanssa (ja ollut useamman päivän), joten en voi maksaa sitä lippua ”etänä”.

Onneksi Osakassa on Korean Airin toimisto ja ihan järkevällä paikalla, joten ajattelin ensi maanantaina Osakan reissun yhteydessä mennä toimistoon ruikuttamaan tästä lentolipusta. Onhan se tietysti hyvä, että he ovat tarkkoja tämän henkilöllisyysasian kanssa, mutta minä vaan saan harmaita hiuksia tästä extra-säätämisestä. Muutenkin, ehkä on parempi mennä vaan toimistolle selittämään, koska en ole mikään spesialisti puhumaan vieraita kieliä puhelimessa, vielä kun asia, joka on pakko saada hoidettua kunnolla ja ilman virheitä.

+ Erittäin hyvä, että tämä asia selvisi nyt, eikä vasta ensi kuussa lentokentällä...

Mutta, mitäpäs nyt kuluneella viikolla tapahtuikaan?

Kävin lauantaina, kuten aikaisemmassa blogauksessani puhuin, Kusatssussa olevassa ”matsurissa”, eli ns. japanilaisessa festivaalissa. En tarkkaan tiedä, minkä niminen matsuri oli kyseessä, mutta kauniisti oli esillä hienoja kynttiläjuttuja. Kävelykadun varrella oli pieniä lyhtyjä ja muutenkin hienoja taideteoksia oli paljon. Myös meheviä ruoka- ja välipalakojuja oli paljon ja popsinkin sitten mustekalapullia, eli takoyakeja. Ovat muuten todella hyviä.

Sunnuntaina oli tarkoitus mennä Osakaan tassuttelulle ICYE Japanin (Kansain alueen) maailmalta palanneiden japsujen kanssa. Mutta, olen huomannut, että sateet kertyvät aina vapaapäivieni luokse, joten tuonakin päivänä satoi sen verta, että kävely vaihdettiinkin teeseremoniaan Kiotossa. Tämä asia selvisi minulle vasta Osakassa, kun tapasin järjestäjä toimineen tytön, mutta eipä tuo mitään. Maksoivat minulle tämän hukkareissun junamatkat. Paikalla ei ollut edes paljoa ihmisiä, minä, plus Saksasta samaan aikaan Japaniin tullut vaihtari ja viisi japsua. Olisin kuvitellut, että paikalla olisi ollut enemmän.

Maanantaina päätin mennä käymään leffassa, kuten uhosinkin, halusin nähdä Dracula Untoldin. Ajattelin ennen Japaniin tuloa, että täällä dubataan kaikki leffa (ainakin Tvssä on näkynyt dubattuja), mutta onneksi ei ainakaan leffateatterissa olevia leffoja. Olin kyllä vähän hämmästynyt, kuinka nopeasti japaninkieliset tekstitykset vilistivät näytöllä. Onhan japaniksi kirjoitettuna asia lyhyempi, kuin suomeksi, mutta silti... Maanantaina kävin myös parin täällä majapaikassani työskentelevän tyypin + yhden mummon kanssa läheisessä StarBucks kahvilassa ”tasting party:ssa”, ja saimme maistella pienet palat erilaisia StarBucksin herkkujaja erilaisia kahveja. (Tähän väliin on hyvä kertoa, etten välitä kuumasta kahvista, mutta jääkahvi on kyllä hyvää!) Kohteliaisuuttani kuitenkin joi kaikki eri kahvit, mitä minulle tarjottiin, mutta en kyllä huomannut mitään eroa kahvien mauissa, vaikka kahvilan työntekijät kyllä selittivät, mitä erikoista kussakin kupposessa oli.

Tiistaipäivän aamulla oli yhdessä puistossa joku spesiaali tapahtuma joillekin tädeille (tahi mummoille, [tosin oli pari nuorempaakin naista mukana], eli mikä lie paikallinen marttaseura sitten olikaan), jonka teemana oli ”Lapsen sydän”. En kauheasti tajunnut, mutta sen verta juuri tajusin, että teema oli tämä ja siihen kuului muutamia ”rasteja”, jossa oli tehtäviä tähän teemaan liittyen. Olin edellisenä iltana saanut tiedon tästä Korean lippusäädöstä ja olin oikeastaan todella huonolla tuulella ja ”paniikissa” koko päivän, kun en vielä tiennyt, miten pitäisi toimia asian kanssa ym.

Keskiviikkona ja torstaina ei oikeastaan tapahtunut mitään erityisen mainittavan arvoista asiaa. Ihan peruspäiviä kummatkin, paitsi että keli kävi erittäin kylmäksi ja tänään totesin, että ”Nyt kyllä alan käyttämään takkia ihan koko päiväisesti, enkä vain ehtoolla, kun on pimeää”.

Perjantaina pikkumuksujen saatiin syödä juuri puusta irrotettuja mandariineja. Harvinaista herkkua näin suomalaiselle saada ihan ”uunituoretta” sitrushedelmää suoraa puusta. Oli kyllä hyvää! Perjantaina myös tuli ICYEn tyyppi käymään juttusillani. Odottelin tietoa uudesta työpaikasta, mutta nyt ilmeisesti sellaista ei olekaan valmiina, mutta minulle ollaan paraikaa etsimässä isäntäperhettä, jonka luona voin olla joulun ja uudenvuoden. En nyt tiedä, miten tästä eteenpäin, mutta selitin kyllä tälle henkilölle, että haluan uuden paikan ym. ja hän kyllä lupasi selvitellä asiaa ja kertoa siitä eteenpäin. Mutta kumminkin, ennen vuodenvaihdetta on turha odottaa mitään. Käytiin myös yhdessä läpi asioita pomoni ja tämän henkilön kanssa, eli puitiin hyviä ja huonoja juttuja molemmin puolin. Tämän jälkeen pomoni vei minut ja tämän ICYEn tädin, sekä parin muun työtyypin syömään. Ruoka oli kyllä hyvää ja oli kiva käydä välillä ”kunnolla” jossain syömässä, koska oma ulkona syömiseni on aika rajoittunutta, kun yritän aina syödä jotain halpaa.

Lauantai päiväksi tämä päivä sujui yllättävän hyvin. Lauantait ovat työpäivistäni ”pahimmat”, koska joudun olemaan vammaisten kanssa koko päivän ja se on välillä hyvin rasittavaa. Kylmä kyllä oli ja en vaan tajua, vaikka on kylmä, niin miksi näillä ihmisillä on välillä kauhea tarve pitää ovea auki. Sama lämpötila ulkona ja sisällä, ainoa ero on vaan se, että sisällä ei tuule, eikä sinne paista aurinko, joka lämmittäisi. Onneksi sentään oma majapaikkani on lämmin, tosin tämä ilmalämpöpumpun ”tuuli” ei ole kyllä minulle hyväksi. Pelkään vetoa kaulaani/niskaani, koska minulla on aika usein kurkku kipeänä, joten yritän varjella sitä kyllä hyvin huivilla ym.

Huomenna on sunnuntai, mutta silti on joku ”extra”-työpaikan järkkäämä juttu, johon on tietysti pakko mennä. Ja herätyskin on aikainen, koska meikäläisen pitäisi olla puoli kasilta työpaikalla. Totesinkin juuri skypen kautta ystävälleni, että herään kyllä arkisin yleensä myöhemmin, kuin vapaapäivinäni ^^'

...Joulupukki suukon sai!

Noin. Nyt kun hienosti selvisimme halloweenista, joulu iski saman tien halloween-koristeiden paikalle. Heti tämän kuun alusta alkoivat joululaulut raikaamaan kauppakeskuksissa ja nyt tänään aamulla kuulin ensimmäisen joululaulun radiosta. Ja nyt on hienoja jouluvaloja Kusatsun keskusta täynnä, samoin kauppojen akkunat täynnä joulukuusia ym. joulukoristeita ja hyvän joulun toivotuksia. Näemmä en pääse joulua karkuun, vaikka täälläpäin se ei ole edes virallinen pyhä. Myös kauppoihin on ilmestynyt joulu (tai uuden vuoden?) lahjusbokseja, mitkä voivat sisältää mm. karkkia, keksejä, ym. herkkuja, kaljaa tai muuta alkoholia tai jonkin sortin kastikkeita(?). Herkkuboksit näyttävät oikein namilta, mutta ilkeän näköinen hintalappu kyllä vähän hidastaa ostoshalujani. Myös herkullisen näköistä joulusuklaata on ilmestynyt myyntiin, tosin sekin suhteellisen koreaan hintaan. :( Muutenkin minuun on iskenyt kauhea herkutteluhimo! Tekisi mieli vaan syödä kaikkea herkkua, mitä kaikki kaupat ja kahvilat ovat väärällään! Voi tätä tuskaa.

Mutta, katsaus viime viikkoon.

Lauantaina olin muksujen kanssa yhden museon pihalla leikkimässä. Museo oli tietysti maksullinen, mutta sen sisällä oli lapsille tarkoitettu Discovery room, joka puolestaan oli ilmainen. Huone ei ollut kauhean iso, mutta kyllä siellä oli aika paljon erilaisia juttuja, mitä lapset sitten tutkiskelivat. Kun olimme lähdössä, huomasin huoneen perukoilla tv:n jonka päällä oli teksti: ”世界の子どもたち フィンランド”eli ”maailman lapset Suomi”. Jäin sitten hetkeksi tuijottamaan videota, jossa pyöri suomalaisia muksuja ja joka oli tekstitetty japaniksi. Rehellisesti sanottuna olen kyllä hämmentynyt, miten paljon olen kaiken maailman Suomi-juttuihin matkallani törmännyt.

Sunnuntai kului leppoisasti pyörien kaupoissa. Japanissa on todella paljon arcade-pelihalleja, missä on kaiken maailman kolikkopelejä ja UFO-catchereitä (eli ”kourapeli”, missä yritetään kouralla saada mm. pehmoleluja, figuureita, herkkuja ym.). Olin kierrellyt monta pelihallia läpi siinä toivossa, että törmäisin DDR-peliin (Dance Dance Revolution, tanssimattopeli), mutta suureksi hämmennyksekseni en ole nähnyt yhtään. Kolme vuotta sitten Tokiossa kyllä näin. Mutta, kumminkin olin myös haaveillut kokeilevani muutamaa peliä, mutta en ollut uskaltanut, koska A) jos en osaa B) jos joku tulee tölläämään ”mitä toi ulkomaalainen tossa yrittää” ja C) En välttämättä tajua pelin valikoita ym. Voitin rohkeuteni ja kokeilin Groove Coasteria ja se sujuikin hyvin! Eikä ollut mitään ongelmaa. Tanssimatto-pohjalta on kyllä helppoa kokeilla myös muita rytmipelejä. Himoitsen myös pelin nimeltä Mai Mai kokeilemista, mutta sillä on vaikuttanut olevan tungosta vähän enemmän. Ja erittäin lahjakkaita pelaajia. Jos tulisi sellainen kohta, että himopelaajat olisivat poissa ja jonoa ei olisi, niin kyllä yrittäisin! (Ja nyt sitten pelkään, että kolikkoni uppoavat Groove Coasteriin ja Mai Maihin, jahka siihen käsiksi pääsen >.< ) On vaan niin harmillista, että Suomessa ei tällaisia pelihalleja ole missään :(

Maanantaina oli odotettu vierailu Suomi-koululla. Pääsin asemalta kyydillä koululle erään ”suomalaisen” (Mies oli asunut elämästään vuoden Suomessa, eikä edes muista, millaista siellä oli. Hän oli ihan suomalaisen näköinen ja puhui sujuvaa suomea, mutta hän ei ole edes enää suomenkansalainen) kyydillä. Mukana olivat myös minulle ennestään ICYEn kautta tutun japsin ja hänen kaverinsa. Koululla oli puheita ja muutama soittoesitys, tosin harmikseni kaikki oli japaniksi. Juhla oli myös vähän uskontoon kallellaan, koska koulu oli alun perin perustettu lähetyssaarnaajien lapsia varten. Mutta ruoka oli todella hyvää ja oli mukavaa puhua muiden ”suomalaisten” kanssa ja he vaikuttivat todella mukavilta. Koululta löytyi myös puukiukaalla varustettu sauna! Voi pojat, kuinka sauna tekisi terää!

Tiistaina oli syystä tai toisesta koko päivä vammaisten lasten kanssa. Mietin, etteikö heillä ollut koulua tai jotain, mutta ilmeisesti ei. Tällä viikolla oli teemana jonkin sortin sadonkorjuu ja kävimme joka päivä (paitsi tiistaina, kun käytiin vammaisten kanssa) pikku muksujen kanssa kaivamassa lähellä sijaitsevasta kasvimaasta oimo-nimistä juuresta. Ei mitään hajua, mikä juures olisi esim. suomeksi, koska japanin wikipediakaan ei löytänyt kyseistä juuresta(!). Näyttää vähän rosamunda-perunalta, tosin isompi ja maistuu makealta. Sitä voi syödä raakana. Iltapäivän muksujen kanssa ollaan myös koko viikko askarreltu oimo-juttuja.

Viime viikolla kivoin koko paikan kivoin opettaja lopetti :( Olen kyllä surullinen siitä. Iltapäivän muksujen kanssa sitten keskiviikkona oli yksi täti, joka on ollut täällä vanhusten kanssa, mutta häntä ei sitten muina päivinä näkynyt.

Torstaina myös pikku muksujen keskuuteen ilmestyi uusi opettaja.

Tänään kiipesimme pikkumuksujen kanssa vuorelle ja maisemat olivat upeat. Viime vuorikiipeilyyn verrattuna tämä päivä sujui kyllä muksuilta paremmin. Tänään myös starttasi Kusatsussa joku festivaali. Se jatkuu myös huomenna ja huomenna olisi sitä tarkoitus mennä katsomaan lähemmin. Kaupungilla oli kumminkin lyhtyjä ja paljon ihmisiä tapahtuman takia liikkeellä...