Kahdella erilaisella junalla vuorenrinnettä ylös!

Viimeksi kirjoittamani ”uimisjuttu” ei sitten toteutunutkaan. Työtyypit olivatkin varanneet päivälle myös muuta ohjelmaa, emmekä sitten kerinneetkään uimaan sunnuntaina.

Mutta, sunnuntaina kävimme naapurikaupungissa ihailemassa ruskaa. Kävimme temppelissä, jossa oli häkissä pari paviaania. Minun kyllä kävi kovasti sääliksi niitä otuksia, koska niiden häkki vaikutti mielestäni aivan liian pieneltä ja tylsältä. Paikalla oli myös pikku-apina ja sen omista/kouluttaja. Pikku-apina sitten esitti huimia hyppyjä ja muita temppuja.

Söimme soba-nuudeleita ja menimme kaapelijunalla (juna, joka ns. kiipesi vuoren rinnettä ylös kaapeli apunaan) erästä vuorta ylös. Ylhäällä emme tosin kauaa viihtynyt (+ ihmisiä oli paljon ja paluu junajono alas oli pitkä) kun ajattelimme skipata 700 jeniä maksavan temppelikäynnin ja mennä mieluummin uimaan. Mutta kuten edellä mainitsin, uimissuunnitelma epäonnistui, koska paikka menikin aikaisemmin kiinni, kuin kuvittelimme. (Menimme paikan päälle ja siellä sanottiin, ”näähää, ette pääsekään uimaan”. Surullisinta tässä oli vaan se, että temppelipaikasta uimapaikalle oli aikas matka. Sovimme, että menemme ensi viikolla sitten paremmalla ajalla uimaan. Harmittaa vaan, ettei minulla ollut kameraa messissä, kun en tiennyt, minne kaikkialle olemme menossa, kun minulle oli puhuttu vaan uimisesta. Toivottavasti pian saisin kuvia tuon päivän seikkailuista sähköpostiini.

Eli, ensi sunnuntaina kuluu ”vika vapaani” ennen Korean matkaa (päivä ennen Korean matkaa ei kauheasti huvita mitään ihmeitä tehdä kuin pakata ja katsoa Linnan juhlia netistä), joten minun piti äkkiä keksiä jotain ”järkevää” tekemistä maanantai vapaalleni, koska en oikein ollut mitään suuria suunnitelmia tehnyt, kun olin ajatellut, että ”minulla on vielä yksi sunnuntai aikaa tehdä jotain

jännää”. Googlauksien ja turhautumisten jälkeen päätin maanantaina ottaa suunnakseni Biwako Valleyn, joka toimii talvella laskettelukeskuksena ja muuna aikana hyvänä patikkamestana. Aamulla lähdin ajoissa, koska pelkäsin, että ihmisiä on paljon liikkeellä pyhäpäivän takia. Onneksi ei ollut ja pääsin kivuttomasti paikalle. Pääsin menemään nyt erilaisella ”kaapelijunalla” vuoren rinnettä ylös (sellaisella, joka killuu vaijerissa yläilmoissa).

Eka vuoren huippu, jolle kipusin, oli laskettelukeskuksen rinne. Pohkeet alkoivat heti kiukuttelemaan ja pelkäsin, ”ettei tästä mitään tule”, mutta onneksi kipu helpotti. Istahdin tämän vuoren huipulle ja aloin kuuntelemaan takanani istuvan japsiporukan (2 setää ja 4 tätiä) puhetta. (he olivat korkeammalla kohdalla kuin minä). En nyt kauheasti selvää saanut, mutta sen verran tajusin, että nyt he puhuvat minusta. Hetken päästä minulle sitten tuli yksi porukan sedistä puhumaan englanniksi. Loppujen lopuksi liittouduin tämän porukan kanssa ja tassuttelimme yhdessä lammikolle, joka sijaitsi vuorten välissä.

Tämän jälkeen jatkoin yksin heiltä saamani kartan opastuksella eteenpäin, koska heidän suunnitelmansa oli palata takaisin laskettelukeskukselle. Kovasti olivat huolissaan, kun yksin lähdin matkaan. (+ olin varmasti ”hyvä näky” aurinkolaseissa, keinonahkatakissa ja lenkkareissa. Tuntui, että kaikilla vastaan tulevilla oli kunnon vaellusvaatteet ja kamppeet messissä). Kipusin parille vuorelle ja ihailin maisemia. Polut olivat kyllä ”syvemmällä” vuoristossa välillä erittäin vaikea kulkuisia irtokivineen ja ynnä muineen. Lisäksi kännykkäni ei oikein tahtonut toimia niin korkealla. Loppu peleissä mietinkin, että ”ei varmaan ollut turvallisinta mennä yksin, ”ilman” kännykkää, ruokaa, kunnon tavaroita ja juomaakin oli aika vähän messissä. Jos loukkaan itteni, niin ei mua kukaan osaa etsiä täältä, koska työpaikallakaan ei tiedetty, mihin olen mennyt”. Onneksi kaikki sujui hyvin ja palattuani laskettelukeskukselle, törmäsin tuttuun täti/setäporukkaan. Olivat tyytyväisiä, kun olin kunnossa. Olivat kuulemma olleet huolissaan. He vieläpä tarjosivat kyydin vuoren juurelta juna-asemalle. Olisin muuten joutunut käyttämään bussia.

Tiistaina askartelin tuttuun tapaan vanhusten parissa ja iltapäivän muksujen tämän viikon ”teema” oli ”joulukuun kalenteri”, mihin askarreltiin joulukuusi ja joulupukki origami. Sain myös kirjoittaa kaikkiin kalentereihin suomeksi ”Hyvää Joulua toivoo Karoliina” Minulle annettiin myös ekstemporee tehtäväksi kertoa joulupukista jotain. Selitin sitten vaan, että 24. päivä ehtoolla pukki tulee ja antaa lahjoja, esim. suklaata, vaatteita ja pelejä (en muistanut, mikä on ”lelu” japaniksi, niin en voinut sitä sanoa...).

Keskiviikkona satoi ensimmäistä kertaa niin paljon (tai siltä ainakin aamulla vaikutti, tosin keli parani iltapäivemmällä), että teimme pikkumuksujen kanssa retken katotetulle kauppakadulle naapurikaupunkiin ja söimme ns. toimintakeskuksen sisällä. Ihmettelin vähän sitä käytäntöä, että menimme muksu katraan kanssa sisälle keskukseen, levitimme pressun (kuten normisti ulkona) nurkkaan ja pidimme piknik-lounaan, kuten tavallisesti. Ilmeisesti oli ok toimintaa, kun ei meitä ainakaan pois häädetty.

Torstaina pomoni sitten taitteli minulle nopeasti origami-laatikon ja sanoi ”Tee tällaisia laatikoita 25 kpl”. Olin vaan että ”Jaa” ja totesin, että ”Vaikealta näyttää”. ”Ei tää oo vaikeata”, sanoi pomo. Eilen illalla sitten varmaan sain kulutettua lähes 20 min ennen kuin sain ekan laatikon tehtyä. Hommaan meni kyllä hermot ja pari kyyneltäkin tuli päästettyä. Olisi ollut kivaa saada edes jonkinlainen ohjeistus, kuin pelkkä mallikappale. Olisi helpottanut huomattavasti. Ehkä joku japsu olisi saman tien osannut sellaisen tehdä pelkän mallin mukaan, kun täällä tuntuu origamit olevan ”yleinen” harrastus muksuilla, mutta minä kun en ole niitä koko ikääni tehnyt...

Tänään perjantaina sain sitten laatikot tehtyä, eikä se kyllä oikeasti ollut hankalaa kun tajusi, miten kannattaa niitä tehdä, mutta ärsyttää vaan pomon asenne että ”kaikki on helppoa, kun mallin vaan saa käteensä”-asenne.

Tänään sitten kävimme ekaa kertaa täysin samassa paikassa pikkumuksujen kanssa, kuin ennen. Jotenkin ”ihmeellistä”, että tämän parin kk:n aikana on aina löytynyt uusi paikka seikkailtavaksi suhteellisen läheltä. Saas nähdä, onko jatkossa (noh, ei minulla enää kauheasti ole aikaa täällä) vielä samoja tuttavuuksia, vai vieläkö löytyy jokin uusi paikka.

Huomenna on taas se tuskaisa lauantai. Työpäivistä pahin. Olen varannut itselleni työpäivän päätteeksi Coca-Cola pullon jääkaappiin odottamaan, mutta en tiedä, mahtaako se olla hyvää, koska se on joku Cola-appelsiini editio. Minä en pahemmin appelsiini limuista välitä, mutta pakkohan sitä kokeilla on! ^^'