Vikat touhut ennen lomaa

Hyr, nyt on oikeasti tullut kylmä! Sain nyt käyttööni pienen ”lämpöhuovan”, jota voin käyttää sängyssäni. Töpseli vain seinään ja huopa lämpiää! Aah, mitä luksusta. Japanilaiset ovat kovia sähkön säästäjiä, eikä täällä ole tapana pitää lämmitystä päällä, jos itse ei ole paikalla pirtissä. Itsekin olen yrittänyt olla säästäväinen ja vetää yöksi lämmityksen pois päältä. Olen nyt toistaiseksi tarjennut, mutta saas nähdä, miten jatkossa käy. Perjantaina, kun nousin ylös, oli tuossa

oleskelutilassa vain n. 10 astetta lämmintä! Onneksi majapaikkani on suht uusi talo, ja täällä on kyllä hyvin lämmitysvehkeitä, plus varmaan japsujen mittapuissa vähä vetoinen paikka. Toisin kuin töissä. Siellä on vammaisten leikkihuoneessa kaksi ilmalämpöpumppua, ja vaikka molemmat olisivat päällä, ei siellä silti lämmintä ole! Plus kun lapset tuppaavat avata ovea ja/tai kirmata ulos ilman lupaa jättämällä oven auki, niin se taas laskee lämpöä. Eikä sen paikan lasiovet muutenkaan varmasti ole se lämpöä säästävin ratkaisu. Ja pikkumuksujen paikassa ulko-ovi on ollut apposen auki, (tosin, ulko-ovi ei ole suoraan yhteydessä lasten leikkihuoneeseen, kuten vammaisten huoneessa) vaikka lämpöä olisi ulkona alle 10 astetta! Ei mene kyllä jakeluun, miten tuollainen ratkaisu on sähköä säästävä, jos samaan aikaan sisällä lämmitys on päällä. Olen siis saanut kärsiä kylmyydestä myös sisällä...

Viime lauantai meni aikas kivuttomasti. Teimme lasten kanssa kitsune-udonia, eli nuudeleita. Ja ihan alusta asti jauhoista väänsimme nuudelit. Oli muuten hyvää :) Lauantaina on yleensä tapana katsoa lasten kanssa vähän videota/DVDtä. Ainoa huonopuoli on se, että muksujen suosikki on Dekoboko Frends, ja niitä on talossa vain kaksi puolen tunnin DVDtä. Melkein joka lauantai siis saan katsoa ne samat DVDt. Ne alkaa olemaan aika puisevaa katsottavaa, kun ne ovat muutenkin suunnattu ihan pikkumuksuille... (Ja nyt järkytyksekseni huomaan, että sitä on englanniksikin dubattu, kas tässä esimerkki; https://www.youtube.com/watch?v=DqOWtHLKpjU ) Plus, se lauantai illan ”riemuksi” ostamani appelsiini Coca-Colakin oli yllättävän hyvää.

Sunnuntaina pääsin sitten sinne uimahalliin. Oli kyllä vähän pettymys. Ensinnäkään, minun uikkarit eivät ”käyneet”, kun piti olla yksi osainen uima-asu (en tajua miksi), sitten piti olla uimahattu. Vuokrasin sitten ne. Ajattelin, että japanilaiset ovat samaan tapaan rakentaneet uimahalleja, kuten ”mekin”, eli vaatteet pois, suihkuun, uikkarit päälle ja altaaseen. Kun japanissa on kumminkin tätä kylpykulttuuria, eli ollaan menty nakuina kylpyyn. Mutta ei. Uikkarit suoraan päälle ja pikasuihku (naisille ja miehille yhteinen) ennen allasta. Ja allas oli matala, minua varmaan kaulaan asti. Hyvä siis, ettei väärin käynyt, kun altaaseen loikkasin pää edellä. (kun en tajunnut, että se voi olla matala) Ja sitten uimavalvojakin tuli pariin kertaan mutruttaan, kun en uinut ”oikein”, eli uin kerran vain radan toista reunaa (kun pikauimarin näköinen setä oli toisella reunalla ja ajattelin antaa hälle tilaa), ja kun en uinut altaan reunalle asti (kun väistin reunalla olevia ihmisiä) että näin. Onneksi sentään naisten pukkarin puolella oli kunnon suihkut ja pääsin pesemään itseni kunnolla. Alkoi jotenkin ällöttämään, kun ihmiset ei ole kunnolla peseytyneet ennen altaaseen menoa += altaassa voi olla paljon klooria. No, pääsinpähän testaamaan japanilaista uimahallia. Kyllä tuli kotoisia halleja ikävä...

Maanantaina olin koko päivän vammaisten kanssa, (ja viime viikollahan minulla oli kolme vapaata ja nyt vain yksi) joita oli aamulla onneksi vain kolme. Leikimme pikkumuksujen leikkihuoneessa ja katsoimme taas ”yllättäen” Dekoboko Friendsejä. Iltapäivästä tuli lisää muksuja ja sitten teimme koristeita joulukuuseen.

Tiistaina tein jouluaskarteluita vanhusten kanssa ja iltapäivällä jatkui vammaisten lapsien kanssa joulukuusen koristeet.

Keskiviikkona ei ihmeempiä.

Torstaina satoi, joten teimme pikkumuksujen kanssa retken johonkin Biwa-järvi tietokeskukseen,

missä oli juttua järvestä ja muutama kala akvaariossa esillä. En silti tajua, mikä idea oli pitää lounas ulkona katoksessa, kun oli märkää ja kylmää. Minä ainakin palelin.

Perjantaina teimme retken pariin eri puistoon ja söimme taas ulkona. Sää ei ollut sateinen, mutta ei siltikään lämmin. Muksutkin valittelivat kylmyyttä. Tajusin, että perjantai saattoi olla vika päivä näiden pikkumuksujen kanssa, koska mielestäni pikkumuksujen kerhohuoneen seinällä olevassa kalenterissa ei mielestäni oltu merkitty kerhoa enää ensi viikon jälkeen. Jos tämä oli vika päiväni, olin tyytyväinen siitä, että näin vielä kaksi suosikki muksuani. Toisen torstaina ja toisen perjantaina. He eivät käy säännöllisesti, joten olin iloinen, että sain vielä viettää molempien kanssa yhden päivän. Molemmat heistä ovat poikia, ja myös vammaisryhmän lempparini on about 5v poika.

Eilen lauantaina oli vammaisten kanssa jonkin sortin liikuntapäivä. Jostain lähi yliopistosta tuli varmaankin luokallinen oppilaita, jotka sitten puuhastelivat 2h tätä liikuntapäivää lasten kanssa. Tämä liikuntapäivä ei kyllä ollut lähellekään yhtä hieno, kuin pikkumuksujen. Plus, kaikki vammaiset eivät oikein edes olleet ”yhteistyöhaluisia” tässä asiassa. Oikeastaan olin tyytyväinen, että itse en joutunut ”vastuuseen” muksujen liikuntapäivästä, vaan sain rauhassa katsoa sivusta, kun opiskelijat hääräsivät lasten kanssa. Iltapäivällä sitten vaihteeksi Dekoboko Friendsejä ja puuhastelimme pientä nuudeli-välipalaa.

Lauantaina oli myös itsenäisyyspäivä. Olin kysynyt yhdeltä vanhuspaikan työntekijältä, että mentäisikö yhdessä syömää itsenäisyyspäivän kunniaksi. Menimme lähellä olevan kauppakeskuksen yhteen buffet-ravintolaan. Oli kyllä hyvää ja söin itseni ihan ähkyksi! Ehdin vielä mukavasti ehtoolla katsoa itsenäisyyspäivän ohimarssin suorana. Menin ajoissa nukkumaan.

Tänään sain katsottua Linnan juhlia yle areenasta. Kävin vähän kaupassa ja pakkasin. Huomenna pitäisi lähteä 4:55 junalla kohti lentokenttää, tosin saan odotella Kiotossa n. 30 min lentokenttäjunaa. Toivottavasti ei ole jäätävän kylmää.

Korea, jätkäkaveri ja loma, täältä tullaan~!