Viimeiset hetket Kusatsussa

Palattuani Japaniin Etelä-Koreasta kävin vielä Osakan ”toisessa” pöllökahvilassa, jossa sai pitää pöllöjä kädessä :) Söpöjä olivat ja asiakkaitakin riitti! Sieltä olisi saanut ostaakin pöllöjä, mutta olivat kyllä aikas hinnoissaan... (+ 350 000 jeniä). Matkalla takaisin Kusatsuun törmäsin ruokapaikkaan, joka mainosti ”Suomesta asti tullutta joulupukkia” :) Näin myös kaupan, jolla oli sama nimi, kuin edesmenneellä kissallani. Mikke.

Perjantaina olikin vika kerta pikkumuksujen kanssa. Ei oikein ollut mitenkään tavallisesta poikkeava, käytiin perus retkellä. Alkoi olemaan kunnolla joulun tuntua kämpässäni ja vammaisten leikkihuoneessa, jotka molemmat oltiin koristelu jouluisiksi. Kävin nyt myös ekaa kertaa Kusatsun onsenissa (ns. kylpylä) ja siellä oli samanlainen meininki, kuin Daejeonin kylpylässä. Paikka oli vaan pienempi ja ihmisiä vähemmän.

Lauantaina oli vain viisi vammaista lasta, joten menimme vammaisten toimintakeskukseen, jossa olemme aina välillä piipahtaneet. Siellä oli teeseremonia lapsille ja itsekin sain juoda teetä ja syödä siihen kuuluvan herkun, eli mochia. Iltapäivä sitten olikin vähän tylsähkö.

Sunnuntaina kävin Kobessa. En osaa sanoa tarkkaan, mutta kaupunki tuntui aika ”jännältä”. Kävin yrttitarhassa (joka ei ihan täydessä kukoistuksessaan kyllä joulukuussa ollut), joka oli vuorella ja sinne mentiin ”kaapelijunalla”. (Olen nyt kuukauden aikana mennyt neljä kertaa sellaisilla :O ) Kyllä siellä jotkut kasvit kukoisti ja kävin siellä ilmaisessa yrttijalkakylvyssä. Oli mukavaa kylppystellä jalkoja lämpimässä vedessä ja katsella maisemia Kobeen.

Kävin myös katsomassa Koben ”Eurooppakämppä kokoelmaa”, mutta en yhteenkään taloon mennyt sisälle. Olisi ollut tarjolla esim. itävaltalainen, englantilainen, ranskalainen ja hollantilainen talo. Kaikkiin oli sisäänpääsy ja taloissa varmaan oli jotain museon tynkää.

Kävin myös näkötornissa ja vähän kaupoilla. Kobessa oli vuonna 1995 tapahtunut iso maanjäristys, ja sille oli useampi muistomerkki matkalla rautatieasemalta satamaan.

Maanantaina sain ensitöikseni siivota vammaistenlasten huonetta. Lapset haettiin klo 11sta maissa ja pääsin itse ensimmäistä kertaa mukaan hakemaan lapsia. Kun menin autolla yhden opettajan kanssa hakemaan lapsia, hän kysyi, mistä japsu-jutuista tykkään. Vastasin peleistä. Hän sanoi, että hän haluaa tietää, koska suunnittelee jotain lahjaa.

Maanantai oli muuten ”peruslauantai” meininkiä lasten kanssa, katsottiin vähän videota ja näin.

Tiistaina ajattelin, että minulla on vapaata, koska oli pyhäpäivä (Keisarin synttärit), mutta pomoni oli maanantaina sanonut, että minun pitää tulla töihin. Mietinkin, että mitä ihmettä, koska lapsilla on vapataata. Noh, me menimme johonkin toimintakeskukseen, jossa oli joku joulu-häppeninki (varmaan lähinnä yksinhuoltajille ja heidän lapsilleen), ja ”työpaikkani” piti siellä pientä ohjelmaa muiden tyyppien järjestämän ohjelman lisäksi. Minäkin lauloin sitten ”Joulupuu on rakennettu”. Joulupukkikin kävi, mutta voih, minkä teki, kun kertoi olevansa Ruotsista! Häpeällistä :P Ihan mukava tapahtuma oli, mutta en tiedä, mihin minua siellä oikein tarvittiin.

Jouluaatto. Töitä. Joulu-juttu lapsille. Lapset saivat ”ostaa” omat joululahjansa, heille annettiin leikkirahaa X verran ja he saivat sitten ostella, mitkä lahjat halusivat. Oli myös pieni konsertti ja taas sain laulaa ”Joulupuu on rakennettu”. Myös jotkut tädit tulivat kertomaan jotain joulusatuja lapsille. Ja joulupukki (joka oli yksi opettajista) tuli myös paikalle ja jakoi pienet lahjukset muksuille. Tällä kertaa joulupukki oli oikeassa, kun kertoi tulevansa Suomesta :)

Kun pääsin kämpille töistä ja täällä työskentelevät ihmiset olivat lähteneet, alkoi minun jouluni. Otin pienen tekokuusen (tämän paikan joulukoriste) ja laitoin sen tuolin päälle ja sen alle vähäiset pakettini. Keitin riisin, katoin pöydän. Luin jouluevankeliumin, kuten iskä tekee aina kotona. Söin jouluateriani, join kolaa ja söin palan kakkua. Avasin lahjani (suureksi yllätykseni se opettaja, jonka kanssa olin puhunut peleistä, antoi minulle kolme DS peliä!) Katsoin joulurauhan julistuksen netistä. Puhuin Skypessä äidin, isän ja poikaystäväni kanssa. Keitin riisipuuroa, söin suklaata ja join glögiä. Sellainen oli meikäläisen jouluaatto 2014.

Tänään oli viimeinen päiväni Tenkimurassa. Surukseni kaikki joulukoristeet oli kerätty pois, vain joulukuusi köhötti nurkassa. Askarreltiin hatut muksujen kanssa, katsottiin videoita. Käytiin jossain kaukana eläinpuistossa, jossa oli jotain lampaita ja pupuja ym. sen tyylisiä eläimiä. Torkuin kyllä automatkat, enkä päässyt pahemmin nauttimaan puistosta, kun minulle annettiin tehtäväksi jäädä vahtimaan autoon nukahtanutta muksua. Palattuamme puistosta, olikin jo aika sanoa hyvästejä. Annoin lapsille kortin ja Angry Birds-possupehmon. Annoin myös työpaikalle oman kortin, ja pikkumuksuille oman (Ja myös tämän kämppäni työntekijöille oman). Sain pomoltani herkkuja. Lähdin ennen virallista ”loppua”, eli Tom-tom-mae-”terehdystä” (joka on myös pikkumuksuilla alku- ja loppujuttuna) ja ”Tomodachi ni naru tame ni”-laulua, joka on aina laulettu lopuksi. Työntekijät toki sanoivat, että voin aina tulla takaisin ja näin.

Totta kai vähän haikea mieli jäi. Lapset olivat välillä todella vaikeita, mutta muutama ”lemppari” minulla oli. Erityisesti jäi myös mieleen yksi noin. 15v poika, joka oli välillä todella vaikea tapaus ja välillä taas huvittava. Hänellä ei ollut laajaa sanavarastoa, yleisimmät sanat olivat ”opettaja, päivää, huomenta, hei hei, äiti, mahtavaa, pelottavaa, opiskelu, luonas, huomenna ei ja kyllä”. Myös omaa nimeään hän hoki usein. Varsinkin minua alkoi naurattamaan, kun joku asia oli ensin ”mahtavaa” ja sitten ”pelottavaa”. Ja varsinkin, kun hän sanoi ”pelottavaa” jännällä painotuksella.

Nyt olen pakannut laukut ja olen valmiina uusiin seikkailuihin. Toivottavasti uusi paikka on kiva ja myös isäntäperhe. Vähän on kyllä tyhmää lähteä keskellä ”joulua”, mutta ei minulla muutenkaan oikeata joulu-fiilistä ilman läheisiäni täällä ole ollut. Aamulla on aikainen lähtö.

Täältä tullaan, Tokushima!

Tomodachi ni naru tame ni -kappaletta voit kuunella alla olevasta videosta