Uusi vuosi, uudet kujeet Tokushimassa

No niin, nyt on jo ensimmäinen viikko Tokushimassa tullut täyteen. Asustan omakotitalossa, n. 5km Tokushiman rautatieasemasta pohjoiseen, lähellä meren rantaa. Perheeseeni kuuluu isä, äiti ja kolme lasta, jotka eivät asusta enää kotona. Isä on töissä jonkin sortin ”puukappale”-mestassa, missä tehdään erilaisia puuesineitä ym. (Näin ainakin olen ymmärtänyt), äiti pitää englannin- ja kalligrafian tunteja täällä kotona. Vanhin lapsista (poika) asustaa Intiassa, keskimmäinen (poika) asustaa tyttöystävänsä ja pikkusiskonsa kanssa Yokohamassa samassa kämpässä. Keskimmäinen on samassa firmassa töissä, kuin isä, mutta suunnittelu puolella. Pikkusisko on yliopisto-opiskelija.

Voin sanoa, etten tykkää japanilaisten kämppien, ainakaan vanhimpien talojen (mitä minunkin kämppäni tällä hetkellä edustaa) pohjaratkaisuista. Tämä ei nyt ole perinteinen japsutalo, mutta kumminkin, en tykkää siitä, että jokainen huone on erotettu ovella ja keskellä kämppää menee ns. käytävä. Totta kai makkarit ymmärrän, mutta eikös olisi järkevää pitää isompaa olkkari/keittiötä, kuin jotain tyhmää käytävää? No, ehkä erotetut tilat on helppo pitää lämpimänä/viileänä, muuta ideaa en keksi. Olkkari/keittiö on välillä liiankin lämmin, kuin taas oma huoneeni on turhankin viluista. Enkä kyllä panisi pahakseni, jos pitäisimme yhdessä kunnon siivoustalkoot. Ruoka on kyllä ollut todella hyvää, mutta kaipaisin ehkä hitusen siistimpää kämppää... Myös iso miinus tulee (isän ja veljesten) sisällä tupakoimisesta. Onneksi se sentään tapahtuu liesituulettimen alla mutta silti vihaan sitä. Myös miinusta tulee jatkuvasta Tvn tölläämisestä, joka tuntuu olevan ainoa harrastus tässä pirtissä, ainakin vanhemmilla. Totta kai, he saavat tehdä mitä haluavat, mutta minä en jaksa koko iltaani viettää Tvtä tölläten heidän kanssaan. Äiti on sanonut, että minun ei tarvitse olla heidän kanssaan, jos en halua. Mutta toisaalta haluaisin, mutta kun en jaksa Tvtä >.< Voitaisiin mieluummin tehdä jotain muuta. Omassa huoneessani saan rauhassa käyttää Skypeä, mutta huono puoli siinä on se, että netin kuuluvuus ei ole mikään hyvä siellä. Skype kyllä toimii, mutta välillä tökkii. Plus, se viileys siellä huoneessa.

Lapset ovat viettäneet täällä uuden vuoden vapaitansa ja nyt tytär on kipeä. En ole ihan kauheita määriä heidän kanssaan puhunut, jonkin verran. Äitiä lukuun ottamatta englannin kielen taito on vähän heikkoa, vanhin pojista puhuu jonkin verran, kun on siellä Intiassa töissä. Toisaalta nyt tuntee olonsa helpottuneeksi, kun jos ei pysty kaikkea sanomaan japaniksi, pystyy vaihtamaan englanniksi ja tulee ymmärretyksi. Viime paikassa oli vähän sitä vikaa, että siellä englantia ei pahemmin ymmärretty. Ja se oli ahdistavaa, kun ei voinut kunnolla jutella ihmisten kanssa. Totta kai olisi ollut hyvä puhua paljon japania, mutta kun ei oikein ollut puhuttavaa, eikä pystynyt englantia apuna käyttämään.

Siinä nyt oli alkuun vähän perussettiä, missä mennään täälläpäin muailmaa :) Tarkempi viikkokatsaus alkaa nyt!

Tapanin päivänä (perjantai) siis saavuin Tokushimaan bussilla. Olin lähtenyt aamulla ennen yhdeksää liikkeelle Kusatsusta ja Kiotossa vaihdoin Tokushimaan menevään bussiin. Perheen äiti, Takami oli minua vastassa bussipysäkillä. Alun perin minun piti jo seuraavana päivänä töihin, mutta työpaikkani pomolla oli kauhia kiirus, eikä hän kerennyt opastamaan minua. Sain siis lauantain vapaaksi. Tapanina myös Takami tutustutti minut lähistöllä asuvaan (En tiedä, kuinka lähellä hän asuu) Machikoon, minua vuoden vanhempaan tyttöön. Takami toivoi, että meistä tulisi ystävät. Machiko (Ma-chan) on kuulemma hänen mielestään vähän yksinäinen. Ihan mukavalta tyypiltä myös vaikutti :)

Lauantaina aamusta Takamilla oli kalligrafian tunti englannin tunnin jälkeen. Kalligrafian tunti oli spesiaali, koska vuosi oli lopussa ja tunnilla oli vain yksi oppilas viimeistelemässä uuden vuoden korttejansa. Minäkin sain vähän kalligrafiaa kokeilla, mutta voin sanoa, että helppoa sekään taiteenlaji ei ollut :P Illalla oli Takamin ystävällä bileet ja sain mennä mukaan. Suureksi hämmästyksekseni ystäväperhe ei ollut ihan perusjapsiperhe, vaan Keniasta Japaniin muuttanut. Ja kaikki perheen jäsenet puhuivat hyvää englantia ja japania. Paikalla oli myös japanilaisperhe, pari australialaista tyttöä ja toisen äiti (tytöt olivat asuneet 16v japanissa, joten hekin osasivat puhua hyvää japania ja totta kai enkkua äidin kielenään), sekä kenialainen ja jemeniläinen vaihto-oppilas. Plus minä. Aikas monikulttuuriset juhlat siis. Ruokaa oli paljon ja oli mukava jutustella ihmisten kanssa.

Sunnuntaina olin Takamin tädin luona tekemässä uuden vuoden ruokaa nimeltä mochi. Parhaiten varmaan mochia kuvaisi ”sitkeä möykky”, mutta ihan hyvää kyseinen ruoka on, ainakin se makea versio. Kävin ekaa kertaa kävelyllä, merenrannassa. Kävin myös Ma-chanin kanssa yhdessä isossa ostarissa.

Maanantaina minun piti mennä töihin, mutta pomon kiireet jatkuivat, joten hän ei ehtinyt minua silloinkaan perehdyttämään. Kävin perheen isän, Mitsurun äidin luona ja sieltä haettiin minulle polkupyörä lainaksi! Voi että miten ihanaa on taas päästä pyörän selkään! Saan myös jatkossa kulkea sillä töihin, joka kelpaa minulle aivan loistavasti. Hain myös Takamin kanssa kaksi nuorimmaista lasta Tokushiman lentokentältä kotio. Samana päivän tuli myös tieto, että vanhin poikakin pääsee Intiasta uudeksi vuodeksi kotiin.

Odotin kaikkea kivaa yhdessä oleskelua, kun lapset tulivat kotiin, mutta eipä ei. Tiistai kului pyöräillessä, kävellessä ja pelatessa DSsää.

Keskiviikkona käytiin vuoden vikan päivän kunniaksi Takamin vanhempien ja Mitsurun isän haudalla. Vanhin pojista tuli kotiin. Odotin suurta uuden vuoden juhlintaa, mutta ainoa juhlan aihe oli hyvä ruoka. Olin vähän pettynyt, odotin enemmän vuoden vaihtumiselta, koska se on Japanissa vuoden tärkein juhla.

Torstaina, 1.1. kävimme mummon luona syömässä uuden vuoden ruokia. Kävin aamusta myös kävelyllä, mutta en ihan hirveän pitkään lenkkiä jaksanut kovassa tuulessa, enkä nähnyt yhtä ainuttakaan kävelijää tai pyöräilijää itseni lisäksi. Autoja kyllä meni, ja ihan varmasti jotkut autoilijat ajattelivat, että ”tuolla joku hullu ulkomaalainen menee kovassa tuulessa pihalla”. Kävin Takamin ja tyttären kanssa ihanassa onsenissa (japsu kylpylä). Menen kyllä uudestaan jonain päivänä. Kuumat kylvyt ovat ihania, varsinkin näin talvella. Siellä oli pari ”saunaa” (”-merkit sen takia, ettei ne nyt meidän kriteereillä ihan saunoja olleet), ja toisen sauna seinällä luki ”Sauna on kotoisin metsien ja järvien maasta, Suomesta”. Jotain muutakin samassa kyltissä luki, mutta en saanut enempää selvää, kun olin siellä yksikseni. (Kyllä oikea sauna nyt kelpaisi!)

Eilinen vasta tylsä päivä olikin. Kävin pari kertaa ulkosalla ja katsoin viisi jaksoa Game of Thronesia. (Oikeesti, eikö tämä perhe tee nyt mitään yhdessä, kun kaikki on kerrankin koolla? Pelkkää TVtä tölläävät...)

Tänään kävin Mitsurun ja toisen pojista kanssa hakemassa uuden Blu-ray soitin / nauhoitin systeemin (Että nyt voidaan nauhoittaa ne leffat, jotka tulevat väärään aikaan?) ja myös Mitsurun työpaikalla, lähellä vuoristoa. Takamin idea oli, että lähden mukaan, koska tytär on kipeä, ja ehkä on parempi olla jossain vähän muualla. Pojan piti säätää jotain työpaikan koneen kanssa ja minä lähdin sillä välin vähän kävelylle. Kun koneet oli kunnossa, kävimme syömässä mehevän udon-nuudeliannoksen. Ja sitten lähdin pyöräilylle. Loppu ehtoo kuluukin sitten varmaan vähän rauhallisimmissa merkeissä.

Ja näin loppuun voin sanoa, että en lupaa, että valokuvia lisään samaan tahtiin, kuin ennen. Nyt kun ei enää tarvitse lähteä retkelle muksujen kanssa, uusia valokuvauskohteita varmasti tulee vastaan vähemmän.