Miten voin aloittaa työt...

...Jos minulla on kaksi kissaa sylissä ja yksi olalla? Olen huomannut, että työnteko ”kissatalossa” on helpompaa, jos ensiksi menee moikkaamaan eläimiä, ennen kuin aloittaa itse työt. Ei ole helpointa siivota, jos monta otusta kiehnää jaloissa. Mutta sitten kun kissat änkeävät syliin, tulee vaan sellainen ”Voih, enhän mä tästä voi nousta ja ottaa kisuja pois sylistä, ne on niin söpöjä”-fiilis...

Mutta, mutta. Viime lauantaina pyörin vähän Tokushiman ”keskustasaarella”. Täällä on paljon jokia, ja ydin keskusta on sitten joen ympäröimä. Kävin Tokushiman linnan museossa, joka oli kyllä suhteellisen tylsä (eikä siellä kyllä mitään ymmärtänytkään), mutta samalla hintaa pääsin pällistelemään museon puutarhaa. Ja se oli kyllä hieno. Kyllä tykkään kauheasti japanilaisista puutarhoista! Tuo oli vielä hieno kombinaatio, kun siellä oli oma lampi ja kivipuutarhan poikanen erikseen. Voin kyllä harkita, että menisin vielä käymään puutarhassa ennen kuin lähden Tokushimasta. Kipusin myös museon vieressä olleelle pienelle vuorelle, ja kävin veneen kyydissä heittämässä kierroksen ”keskussaaren” ympäri. Keskustassa oli myös tapahtuma yhden pyhäkön luona, koska tuona viikonloppuna ihmisillä on tapana mennä rukoilemaan onnea (ja rahaa) liiketoiminnallensa. Pyhäköllä olikin ruuhkaa ja sen luona olevilla pikku kojuilla myös. Tarjolla oli perinteiseen japanilaiseen matsuri-tapaan kaiken maailman sapuskaa ja herkkuja.

Sunnuntaina kävin Takamin kanssa katsomassa bunraku (japanilainen nukketeatteri, nukeilla on useimmiten(?) kolme ”ohjaajaa” ja nukeilla on mm. liikkuvat raajat, silmät ja suu) näytöstä. Tai kolmen näytöksen kombinaatiota, mistä yksi oli kylläkin jokun matsuri-laulu. Harmi, etten tajunnut mitään itse bunrakusta, mutta minulle kyllä sitä sitten jälkikäteen selitettiin. Kävimme myös pienessä bunraku-museossa, missä yksi vanha bunraku-nukkejen tekijä selitti nukeista.

Myöhemmin samana päivänä kävin Takamin ja Mitsurun (host-isä) kanssa lähikaupungin ”perinteisellä japsukadulla”, missä oli yksi talo, jossa oli kukka-asetelmia. Paikalla oli joku kuuluisa tv-floristi, josta Takami sitten innostui ja floristi-sedältä nimmarinkin. Asetelmat olivat hienoja, tosin ne sisälsivät myös paljon puuta, kuten oksia ja runkoja.

Viikko tapahtumista ei sitten ole paljoa kerrottavaa.

Maanantaina käänsin Takamille enkuksi karjalanpiirakka ohjeen, koska hänellä oli kova hinku tehdä niitä. Kissojen kanssa meni ihan mukavasti, ja toinen keittiön isoista koiristakaan ei enää niin kauheasti vaikuttanut minua pelkäävän. (Toisin kuin kaksi kissojen kanssa asuvaa pikku haukkua. Hassua sisänsä, koska olen tottunut siihen, että kissat pelkäävät ja koirat ovat ihan innoissaan, mutta nyt meneekin toisinpäin)

Tiistaina pitikin sitten kokeilla karjalanpiirakoita, tosin johonkin valmiiseen piirakkapohjaan. Eihän niistä nyt sitten tullut ihan karjalanpiirakan makuisia, mutta kyllä ne ihan maittavia oli munavoin kanssa. Takami halusi tarjota niitä myös oppilaillensa ja hekin tuntuivat tykkäävän niistä. Vähän kyllä ihmetystä aiheutti, että ne sisältävät riisiä :)

Tällä viikolla myös kerroin oppilaille (ti, to ja pe) enemmän Suomesta ja opettelimme vähän sanoja ”Moi, moi moi, kiitos, minä olen X , minä olen X-vuotias (ja tietty vähän numeroita)”.

Keskiviikkona kissatalolla hommat jatkuivat normaaliin tahtiin.

Torstaina minun piti kääntää Takamille lisää reseptejä. Tai noh, oma valinta se oli, mutta näitä japanilaisia kovasti kiehtoo ulkomaalaiset ruuat, minulta on monta kertaa täällä ollessani kysytty niistä. Käänsin hänelle makaronilaatikon ja nakkikastikkeen ohjeen, mutta myös äitini lähettämät äidin omat salaatin- ja valkosipulikastikkeiden ohjeet.

Tänään perjantaina sitten sain kokkailla makaronilaatikkoa. Kyllä siitä ainakin minun mielestäni tuli ihan makaronilaatikon makuista. Kyllä sitä maistaneetkin sanoivat, että se on hyvää, mutta oletan kumminkin (heidän olemuksistaan päätellen), ettei ihan niin hyvää, kuin karjalanpiirakat.

Todennäköisesti saan nyt lisää päiviä eläinten kanssa. Sanoin pomolle, että lisäpäivät käy ja hän sanoi, että pistää aiheesta minulle s-postia tänään. No, kello näyttää jo puolta yötä, eikä postia ole vielä tullut. Ehkä sitten viikonlopun aikana.