Tietoa uudesta projektista ja turisteeraamista

Viime sunnuntaina oli joku tapahtuman poikanen työpaikan ”kesäleiri”-mestassa (kuten siitä jo mainitsin edellisessä kirjoituksessa). Siellä oli käsityön myyjiä, välipalan myyjiä ja pientä ohjelman tynkää. Sinne piti lähteä aikaisin aamulla ja olin vasta iltamyöhällä kotona. Plus, siellä olo melkein kävi työstä, kun minun piti siellä vähän tiskailla ja muutenkin avitella. Olihan siellä ihan kiva katsella meininkiä, mutta olisin ollut tyytyväisempi, jos olisin päässyt kämpille vaikka neljä tuntia

aikaisemmin.

Kuten totesin edellisessä kirjoituksessa, ”on ehkä parempi mennä toimistolle selvittämään Korean lentolippuasiaa”, niin voin todeta, että ”joo, oli se hyvä, mutta...”. En tajua, miten ufo toimenpide voi oikeasti olla vaihtaa vaan lipun maksutapaa, koska toimistolla minulla meni n. 1,5h aikaa! Menin eka selittämään, miten asiat on, mutta kumminkin minun oli pakko soittaa johonkin asiakaspalveluun ja selittää asia sinnekin. Ja siinä meni aikaa, kun piti jonottaa linjoille ym. Ainakin sain lipun suoraa maksettua, mutta silti ihmetyttää, mikä siinä oli niin vaikeata. (+ eka en meinannut löytää edes Korean Airin toimistoa)

Mutta, lippusäädön jälkeen maanantaina lähdin Osakan linnalle. ”Yllättäen” muutama muukin minun lisäkseni oli saanut saman idean. Ero verrattuna Hikonen linnaan oli se, että missä Hikonen linna oli sisältä alkuperäisasetelmissa, Osakan linnan sisuskalut oli pistetty vaihtoon, ja linnan sisällä oli museo. Kun olin kiertänyt linnan ja sen lähiympäristöä, päädyin shoppailemaan Den Den Towniin (Nipponbashiin), joka on Osakan ”Akihabara”. Eli, animea, mangaa, pelejä ja elektroniikkaa. Siellä oli kaksi iki-ihanaa pelikauppaa ja tulikin paha mieli, kun näki liikaa pelejä, mitä haluaa ;_; Toisaalta haluisin niistä enkku-version, mutta kyllä pari peliä tarttui mukaan.

”Joo, ton pelin haluan. Tätä en voi pelata modaamattomalla eu-konsolillani.”, ”Haluan tän, mut tää ei ilmesty Euroopassa, eikä mulla ole konsolia tän pelaamiseen.”, ”Voi huoh, miks tää vanha peli, jonka halua, maksaa ihan sikana!?”, ”Miks ei kotona ole näin hyviä pelikauppoja?”, ”Miks mulla ei oo tarpeeks rahaa ostaa näitä kaikkia?”, jne.

Pitkästä aikaa tiistai ”oli normaali”, eli olin aamupäivän vanhusten kanssa. Sitten mentiinkin yhden mummon ja parin työntekijän kanssa liukuhihna-sushilaan ja käytiin Ishiyaman temppelillä! Avokaado-lohi sushi oli kyllä nannaa ja temppeli aluekin oli kaunis. Vammaisten kanssa viikon teemana oli ”chikuchiku, sarasara ja fuwafuwa”. Näiden onomatopoeettisten sanojen merkitys ei kyllä oikein auennut, mutta tarkoitus oli etsiä syksyisestä luonnosta lehtiä ym., ja jakaa niitä noihin kolmeen ryhmään.

Keskiviikkona käytiin vähän taas retkeilemässä korkeammilla paikoilla pikkumuksujen kanssa. Vammaisten kanssa päivä kului ”normisti” edellisen päivän teemaa jatkaen. Pomoni sitten sanoi työpäivän jälkeen, että minulla on lauantai vapaana ja 1.12. maanantai töitä. Eli, nyt kolme vapaata ja ensi viikolla vain yksi. En kyllä ollut kauhean mielissäni tästä muutoksesta, mutta...

Illalla minua odottikin kaksi yllätystä; sain pienen korotuksen aamupalarahaan ja sähköposti; minulle oli tiedossa uusi projekti ja isäntäperhekin 26.12. alkaen. Tosin, uudessa projektissa en ole tekemisissä muksujen, vaan hylättyjen koirien ja kissojen kanssa. Ja kuulemma rankkaa ruumiillista ja likaista työtä. Olen kyllä todennut, että ehkä ”minä ja muksut” ei ole se paras mahdollinen kombinaatio, joten odotan innolla uutta työtäni. Pidän eläimistä, etenkin kissoista. Mutta tätä työtä on vain kolmena päivänä viikossa (koska kuulemma niin raskasta) ja parina muuna päivänä olisi tiedossa jotain muuta, mutta ei ole vielä tietoa, että mitä. Uusi paikka sijaitsee Shikokussa, Tokushiman kaupungissa.

Torstaina yksi opettajista keksi, että opetetaan pikkumuksuille vähän suomea. ”Hyvää huomenta”, kyllä kuulosti ihan hyvältä muksujen suusta, mutta samaa ei voi sanoa opettajista ^^' Seuraavana päivänä sitten opeteltiin sanat ”Kiitos” ja ”moi moi”. Iltapäivällä oli vain neljä vammaista paikalla. Vaihteeksi oli vähän rauhallisempi ehtoopäivä. Onneksi.

Perjantaina saatiin pikkumuksujen kanssa maistelle persimoneja suoraan puusta :) Oli todella hyviä. Itse en edes kyllä muistanut koko hedelmän nimeä ennen googlausta, mutta olen kyllä niitä Suomessa syönyt. Iltapäivän muksuja oli paikalla kymmenen, ja suureksi ihmetyksekseni nousimme bussiin ja menimme bussilla puistoon leikkimään. Noh, vaihteeksi erilaista ohjelmaa heillekin.

Tänään lauantaina oli siis vapaa. Päätin mennä turisteeraamaan Kiotoon. En ollut kauheasti ”varautunut” tähän vapaaseen, joten edellisenä ehtoona nopeasti katsoin, minne voisi mennä, otin tiedot ylös (valokuvasin tietokoneen näytöltä karttoja) ja lähdin aamulla sitten kohti Kiotoa. Päädyin menemään katselemaan pyhäkköjä ja temppeleitä, joten piti olla suht ajoissa liikkeellä, koska ne menevät aikaisin kiinni. Ehdin käymään viidessä eri paikassa; Fushimi Inari, Chionin, Sanjuusangengo, Shoreni ja Tofukuji. Päivä oli todella kaunis ja erittäin lämmin verrattuna viime päiviin. Piti oikein ottaa takki pois ja kääriä paidan hihat ylös, ettei paahtuisi.

Fushimi Inari on kuuluista tōri-porteistaan ja sinne halusin ehdottomasti mennä. Paikalla oli paljon muitakin ihmisiä. Inarin alue kumminkin ulottui vuorelle, joten tein vuoristolenkin vuoren ”halki” ja sainkin sitten hyviä kuvia korkeammalta vuorelta tōreista, kun ei ollut kymmeniä ihmisiä tungeksimassa ottamaan kuvia ja kävelemään porttien alta.

Tofukujin temppeli oli suht lähellä Fukushimi Inaria. Mutta sielläkin oli sitten sikana ihmisiä! Kurkistaessani temppelin alttarille, vieressä oleva mummeli totesi minulle japaniksi, että ”Katso ylös. Näetkö? Tule tästä katsomaan!”. Tein työtä käskettyä ja katsoin alttarin kattoon, mihin oli maalattu lohikäärme. Kiitin mummoa tästä tiedosta, mutta toisaalta vähän ihmettelin, että kuinka hän alkoi minulle japania puhumaan. Kyseessä on kumminkin turisti alue ja siellä liikkui paljon ulkomaalaisia, joten ei se mummo kyllä voinut mitenkään olla varma, että juuri minä ymmärrän japania. Ja, kyllä lohikäärme olisi minulta jäänyt huomaamatta, jos minulle ei olisi siitä sanottu. Tofukujin alueella oli myös kivipuutarha, mitä kävin ihailemassa sisäänpääsymaksua vastaan. Olisi ollut tarjolla myös maksullinen puutarha tai vastaava kieppaisu, mutta päätin skipata sen.

Hyppäsin junaan (joka kyllä sitten muuttui metroksi) ja suuntasin Chionin ja Shorenin temppeleiden suuntaan. Chionin temppeli oli (ulkokuori)rempassa, mutta sen lähellä oleva alue oli kyllä hieno. (Ja oikeastaan, halusinkin ottaa ruskakuvia luonnosta) Skippasin kyllä jälleen pari maksullista extra-turistimestaa, plus Chionin temppeliin en mennyt, koska sekin olisi maksanut.

Shorenin temppelialueelle päätin sitten maksaa itseni sisään. Se oli hieno, mutta ei niinkään ”perustemppeli”, kuin yleensä. Siihen kuului sitten pieni puutarha, jonka myös tassuttelin läpi.

Sanjuusangengon kanssa tuli sitten kiire, koska kello oli jo neljä, kun sinne pääsin. Lisäksi kuulin, että joku sanoi, että paikka menee jo puoli viisi kiinni, joten pidin kiirettä. Maksoin itseni sisään ja kiersin äkkiä 1001 patsasta Kannon:sta (armon jumalatar) + 28 muuta patsasta jumalolennoista. Luin kyllä kylttejä, mikä Asura ja mikä mikin ja vähän selityksiä. Olihan patsaat hienoja ja ne olivat kaikki n. 160cm korkeita. Patsaiden jälkeen kiertelin vähän pihalla ja lähdin pois. Sitten vasta huomasin poistuttuani, että _viimeinen_ lipun ostoaika on puol viisi ja paikka menee kiinni viideltä. Olisi vähän ehkä kumminkin ollut kivempaa ehtiä syventymään patsaisiin paremmin, mutta ehkä nyt selviä. Harmillista vain oli, ettei siellä saanut kuvata :(

Nyt pitäisi varmaan keksiä jotain jännää tekemistä maanantaille. Huomenna pitäisi mennä uimaan parin työtyypin kanssa. Harmillista vain on se, että maanantai on pyhä, joten varmaan ihmisiä on ihan tarpeeksi taas joka paikassa...

Enää pari viikkoa töitä ja sitten odottaa lomamatka Etelä-Koreaan poikaystävän kanssa <3