Viime sunnuntaina
oli joku tapahtuman poikanen työpaikan ”kesäleiri”-mestassa
(kuten siitä jo mainitsin edellisessä kirjoituksessa). Siellä oli
käsityön myyjiä, välipalan myyjiä ja pientä ohjelman tynkää.
Sinne piti lähteä aikaisin aamulla ja olin vasta iltamyöhällä
kotona. Plus, siellä olo melkein kävi työstä, kun minun piti
siellä vähän tiskailla ja muutenkin avitella. Olihan siellä ihan
kiva katsella meininkiä, mutta olisin ollut tyytyväisempi, jos
olisin päässyt kämpille vaikka neljä tuntia
aikaisemmin.
Kuten
totesin edellisessä kirjoituksessa, ”on ehkä parempi mennä
toimistolle selvittämään Korean lentolippuasiaa”, niin voin
todeta, että ”joo, oli se hyvä, mutta...”. En tajua, miten ufo
toimenpide voi oikeasti olla vaihtaa vaan lipun maksutapaa, koska
toimistolla minulla meni n. 1,5h aikaa! Menin eka selittämään,
miten asiat on, mutta kumminkin minun oli pakko soittaa johonkin
asiakaspalveluun ja selittää asia sinnekin. Ja siinä meni aikaa,
kun piti jonottaa linjoille ym. Ainakin sain lipun suoraa maksettua,
mutta silti ihmetyttää, mikä siinä oli niin vaikeata. (+ eka en
meinannut löytää edes Korean Airin toimistoa)
Mutta,
lippusäädön jälkeen maanantaina
lähdin Osakan linnalle. ”Yllättäen”
muutama muukin minun lisäkseni oli
saanut saman idean. Ero
verrattuna Hikonen linnaan oli se, että missä Hikonen linna oli
sisältä alkuperäisasetelmissa, Osakan linnan sisuskalut oli
pistetty vaihtoon, ja
linnan sisällä oli museo. Kun olin kiertänyt linnan ja sen
lähiympäristöä, päädyin shoppailemaan Den Den Towniin
(Nipponbashiin), joka on Osakan ”Akihabara”. Eli, animea, mangaa,
pelejä ja elektroniikkaa. Siellä oli kaksi iki-ihanaa pelikauppaa
ja tulikin paha mieli, kun näki liikaa pelejä, mitä haluaa ;_;
Toisaalta haluisin niistä enkku-version, mutta kyllä pari peliä
tarttui mukaan.
”Joo,
ton pelin haluan. Tätä en voi pelata modaamattomalla
eu-konsolillani.”, ”Haluan tän, mut tää ei ilmesty Euroopassa,
eikä mulla ole konsolia tän pelaamiseen.”, ”Voi huoh, miks tää
vanha peli, jonka halua, maksaa ihan sikana!?”, ”Miks ei kotona
ole näin hyviä pelikauppoja?”, ”Miks mulla ei oo tarpeeks rahaa
ostaa näitä kaikkia?”, jne.
Pitkästä
aikaa tiistai ”oli normaali”, eli olin aamupäivän vanhusten
kanssa. Sitten mentiinkin yhden mummon ja parin työntekijän kanssa
liukuhihna-sushilaan ja käytiin Ishiyaman temppelillä!
Avokaado-lohi sushi oli kyllä nannaa ja temppeli aluekin oli kaunis.
Vammaisten kanssa viikon
teemana oli ”chikuchiku, sarasara ja fuwafuwa”. Näiden
onomatopoeettisten
sanojen merkitys ei kyllä oikein auennut, mutta tarkoitus oli etsiä
syksyisestä luonnosta lehtiä ym., ja jakaa niitä noihin kolmeen
ryhmään.
Keskiviikkona
käytiin vähän taas retkeilemässä korkeammilla paikoilla
pikkumuksujen kanssa.
Vammaisten kanssa päivä
kului ”normisti” edellisen päivän teemaa jatkaen. Pomoni
sitten sanoi työpäivän jälkeen, että minulla on lauantai vapaana
ja 1.12. maanantai töitä. Eli, nyt kolme vapaata ja ensi viikolla
vain yksi. En kyllä ollut kauhean mielissäni tästä muutoksesta,
mutta...
Illalla
minua odottikin kaksi yllätystä; sain pienen korotuksen
aamupalarahaan ja sähköposti; minulle oli tiedossa uusi projekti ja
isäntäperhekin 26.12. alkaen. Tosin, uudessa projektissa en ole
tekemisissä muksujen, vaan hylättyjen koirien ja kissojen kanssa.
Ja kuulemma rankkaa ruumiillista ja likaista työtä. Olen kyllä
todennut, että ehkä ”minä ja muksut” ei ole se paras
mahdollinen kombinaatio, joten odotan innolla uutta työtäni. Pidän
eläimistä, etenkin kissoista. Mutta tätä työtä on vain kolmena
päivänä viikossa (koska kuulemma niin raskasta) ja parina muuna
päivänä olisi tiedossa jotain muuta, mutta ei ole vielä tietoa,
että mitä. Uusi paikka
sijaitsee Shikokussa, Tokushiman kaupungissa.
Torstaina
yksi opettajista keksi, että opetetaan pikkumuksuille vähän
suomea. ”Hyvää huomenta”, kyllä kuulosti ihan hyvältä
muksujen suusta, mutta samaa ei voi sanoa opettajista ^^' Seuraavana
päivänä sitten opeteltiin sanat ”Kiitos” ja ”moi moi”.
Iltapäivällä oli vain neljä vammaista paikalla. Vaihteeksi oli
vähän rauhallisempi ehtoopäivä. Onneksi.
Perjantaina
saatiin pikkumuksujen
kanssa maistelle persimoneja suoraan puusta :) Oli todella hyviä.
Itse en edes kyllä muistanut koko hedelmän nimeä ennen googlausta,
mutta olen kyllä niitä Suomessa syönyt. Iltapäivän muksuja oli
paikalla kymmenen, ja suureksi ihmetyksekseni nousimme bussiin ja
menimme bussilla puistoon leikkimään. Noh, vaihteeksi erilaista
ohjelmaa heillekin.
Tänään
lauantaina oli siis vapaa. Päätin mennä turisteeraamaan Kiotoon.
En ollut kauheasti ”varautunut” tähän vapaaseen, joten
edellisenä ehtoona nopeasti katsoin, minne voisi mennä, otin tiedot
ylös (valokuvasin tietokoneen näytöltä karttoja) ja lähdin
aamulla sitten kohti Kiotoa. Päädyin menemään katselemaan
pyhäkköjä ja temppeleitä, joten piti olla suht ajoissa
liikkeellä, koska ne menevät aikaisin kiinni. Ehdin käymään
viidessä eri paikassa; Fushimi Inari, Chionin, Sanjuusangengo,
Shoreni ja Tofukuji. Päivä
oli todella kaunis ja erittäin lämmin verrattuna viime päiviin.
Piti oikein ottaa takki pois ja kääriä paidan hihat ylös, ettei
paahtuisi.
Fushimi
Inari on kuuluista tōri-porteistaan ja sinne halusin ehdottomasti
mennä. Paikalla oli paljon muitakin ihmisiä. Inarin alue kumminkin
ulottui vuorelle, joten tein vuoristolenkin vuoren ”halki” ja
sainkin sitten hyviä kuvia korkeammalta vuorelta tōreista, kun ei
ollut kymmeniä ihmisiä tungeksimassa ottamaan kuvia ja kävelemään
porttien alta.
Tofukujin
temppeli oli suht lähellä Fukushimi Inaria. Mutta sielläkin oli
sitten sikana ihmisiä! Kurkistaessani
temppelin alttarille, vieressä oleva mummeli totesi minulle
japaniksi, että ”Katso ylös. Näetkö? Tule tästä katsomaan!”.
Tein työtä käskettyä ja katsoin alttarin kattoon, mihin oli
maalattu lohikäärme. Kiitin mummoa tästä tiedosta, mutta
toisaalta vähän ihmettelin, että kuinka hän alkoi minulle japania
puhumaan. Kyseessä on kumminkin turisti alue ja siellä liikkui
paljon ulkomaalaisia, joten ei se mummo kyllä voinut mitenkään
olla varma, että juuri minä ymmärrän japania. Ja, kyllä
lohikäärme olisi minulta jäänyt huomaamatta, jos minulle ei olisi
siitä sanottu. Tofukujin alueella oli myös kivipuutarha, mitä
kävin ihailemassa sisäänpääsymaksua vastaan. Olisi ollut
tarjolla myös maksullinen puutarha tai vastaava kieppaisu, mutta
päätin skipata sen.
Hyppäsin
junaan (joka kyllä sitten muuttui metroksi) ja suuntasin Chionin ja
Shorenin temppeleiden suuntaan. Chionin temppeli oli
(ulkokuori)rempassa, mutta sen lähellä oleva alue oli kyllä hieno.
(Ja oikeastaan, halusinkin ottaa ruskakuvia luonnosta) Skippasin
kyllä jälleen pari maksullista extra-turistimestaa, plus Chionin
temppeliin en mennyt, koska sekin olisi maksanut.
Shorenin
temppelialueelle päätin sitten maksaa itseni sisään. Se oli
hieno, mutta ei niinkään ”perustemppeli”, kuin yleensä. Siihen
kuului sitten pieni puutarha, jonka myös tassuttelin läpi.
Sanjuusangengon
kanssa tuli sitten kiire, koska kello oli jo neljä, kun sinne
pääsin. Lisäksi kuulin, että joku sanoi, että paikka menee jo
puoli viisi kiinni, joten pidin kiirettä. Maksoin itseni sisään ja
kiersin äkkiä 1001 patsasta Kannon:sta (armon jumalatar) + 28 muuta
patsasta jumalolennoista. Luin kyllä kylttejä, mikä Asura ja mikä
mikin ja vähän selityksiä. Olihan patsaat hienoja ja ne olivat
kaikki n. 160cm korkeita. Patsaiden jälkeen kiertelin vähän
pihalla ja lähdin pois. Sitten vasta huomasin poistuttuani, että
_viimeinen_ lipun ostoaika on puol viisi ja paikka menee kiinni
viideltä. Olisi vähän ehkä kumminkin ollut kivempaa ehtiä
syventymään patsaisiin paremmin, mutta ehkä nyt selviä.
Harmillista vain oli, ettei siellä saanut kuvata :(
Nyt
pitäisi varmaan keksiä jotain jännää tekemistä maanantaille.
Huomenna pitäisi mennä uimaan parin työtyypin kanssa. Harmillista
vain on se, että maanantai on pyhä, joten varmaan ihmisiä on ihan
tarpeeksi taas joka paikassa...
Enää
pari viikkoa töitä ja sitten odottaa lomamatka Etelä-Koreaan
poikaystävän kanssa <3
Kiehtova työ! Vaikka samaa kai se työ on kaikkialla, mutta vieras maa tuntuu aina eksoottiselta. Tutkin töitäsi täällä Perämeren saarella Hailuodossa. Kaamos, pimeys, hiljaisuus. Siinä kuulumiseni!
VastaaPoistaHyvää jatkoa ja toivottavasti lentoliput järjestyy, toivoo Riitta
Niinpä niin, varmasti aika saman tyylistä muuallakin :) Ja tuon lentolippu jutun pitisi olla selvä. Jäi kyllä traumat lentokenttäsäädöstä Suomessa + nyt kun ollut säätöä tuon lipun kanssa, odotan kyllä "kauhulla" parin viikon päässä olevaa lentokenttä visiittiä.
PoistaVarmaan kumminkin Hailuodon korkeuksilla on lunta, joten pimeys ei tunnu niin "tuskalliselta" :) Täällä on valoisaa, kun herään ja pimeys tulee n. 15min yli viisi. Vaikka joulu-härpäkkää on paljon kaupoissa ym., ei jotenkaan tunnu yhtään jouluiselta valoisuuden takia.
Hyvää jatkoa myös sinne ^^