Viimeksi
kirjoittamani ”uimisjuttu” ei sitten toteutunutkaan. Työtyypit
olivatkin varanneet päivälle myös muuta ohjelmaa, emmekä sitten
kerinneetkään uimaan sunnuntaina.
Mutta, sunnuntaina
kävimme naapurikaupungissa ihailemassa ruskaa. Kävimme temppelissä,
jossa oli häkissä pari paviaania. Minun kyllä kävi kovasti
sääliksi niitä otuksia, koska niiden häkki vaikutti mielestäni
aivan liian pieneltä ja tylsältä. Paikalla oli myös pikku-apina
ja sen omista/kouluttaja. Pikku-apina sitten esitti huimia hyppyjä
ja muita temppuja.
Söimme
soba-nuudeleita ja menimme kaapelijunalla (juna, joka ns. kiipesi
vuoren rinnettä ylös kaapeli apunaan) erästä vuorta ylös.
Ylhäällä emme tosin kauaa viihtynyt (+ ihmisiä oli paljon ja
paluu junajono alas oli pitkä) kun ajattelimme skipata 700 jeniä
maksavan temppelikäynnin ja mennä mieluummin uimaan. Mutta kuten
edellä mainitsin, uimissuunnitelma epäonnistui, koska paikka
menikin aikaisemmin kiinni, kuin kuvittelimme. (Menimme paikan päälle
ja siellä sanottiin, ”näähää, ette pääsekään uimaan”.
Surullisinta tässä oli vaan se, että temppelipaikasta uimapaikalle
oli aikas matka. Sovimme, että menemme ensi viikolla sitten
paremmalla ajalla uimaan. Harmittaa vaan, ettei minulla ollut kameraa
messissä, kun en tiennyt, minne kaikkialle olemme menossa, kun
minulle oli puhuttu vaan uimisesta. Toivottavasti pian saisin kuvia
tuon päivän seikkailuista sähköpostiini.
Eli, ensi
sunnuntaina kuluu ”vika vapaani” ennen Korean matkaa (päivä
ennen Korean matkaa ei kauheasti huvita mitään ihmeitä tehdä kuin
pakata ja katsoa Linnan juhlia netistä), joten minun piti äkkiä
keksiä jotain ”järkevää” tekemistä maanantai vapaalleni,
koska en oikein ollut mitään suuria suunnitelmia tehnyt, kun olin
ajatellut, että ”minulla on vielä yksi sunnuntai aikaa tehdä
jotain
jännää”. Googlauksien ja turhautumisten jälkeen päätin
maanantaina ottaa suunnakseni Biwako Valleyn, joka toimii talvella
laskettelukeskuksena ja muuna aikana hyvänä patikkamestana. Aamulla
lähdin ajoissa, koska pelkäsin, että ihmisiä on paljon liikkeellä
pyhäpäivän takia. Onneksi ei ollut ja pääsin kivuttomasti
paikalle. Pääsin menemään nyt erilaisella ”kaapelijunalla”
vuoren rinnettä ylös (sellaisella, joka killuu vaijerissa
yläilmoissa).
Eka vuoren huippu,
jolle kipusin, oli laskettelukeskuksen rinne. Pohkeet alkoivat heti
kiukuttelemaan ja pelkäsin, ”ettei tästä mitään tule”, mutta
onneksi kipu helpotti. Istahdin tämän vuoren huipulle ja aloin
kuuntelemaan takanani istuvan japsiporukan (2 setää ja 4 tätiä)
puhetta. (he olivat korkeammalla kohdalla kuin minä). En nyt
kauheasti selvää saanut, mutta sen verran tajusin, että nyt he
puhuvat minusta. Hetken päästä minulle sitten tuli yksi porukan
sedistä puhumaan englanniksi. Loppujen lopuksi liittouduin tämän
porukan kanssa ja tassuttelimme yhdessä lammikolle, joka sijaitsi
vuorten välissä.
Tämän jälkeen
jatkoin yksin heiltä saamani kartan opastuksella eteenpäin, koska
heidän suunnitelmansa oli palata takaisin laskettelukeskukselle.
Kovasti olivat huolissaan, kun yksin lähdin matkaan. (+ olin
varmasti ”hyvä näky” aurinkolaseissa, keinonahkatakissa ja
lenkkareissa. Tuntui, että kaikilla vastaan tulevilla oli kunnon
vaellusvaatteet ja kamppeet messissä). Kipusin parille vuorelle ja
ihailin maisemia. Polut olivat kyllä ”syvemmällä” vuoristossa
välillä erittäin vaikea kulkuisia irtokivineen ja ynnä muineen.
Lisäksi kännykkäni ei oikein tahtonut toimia niin korkealla. Loppu
peleissä mietinkin, että ”ei varmaan ollut turvallisinta mennä
yksin, ”ilman” kännykkää, ruokaa, kunnon tavaroita ja
juomaakin oli aika vähän messissä. Jos loukkaan itteni, niin ei
mua kukaan osaa etsiä täältä, koska työpaikallakaan ei tiedetty,
mihin olen mennyt”. Onneksi kaikki sujui hyvin ja palattuani
laskettelukeskukselle, törmäsin tuttuun täti/setäporukkaan.
Olivat tyytyväisiä, kun olin kunnossa. Olivat kuulemma olleet
huolissaan. He vieläpä tarjosivat kyydin vuoren juurelta
juna-asemalle. Olisin muuten joutunut käyttämään bussia.
Tiistaina askartelin
tuttuun tapaan vanhusten parissa ja iltapäivän muksujen tämän
viikon ”teema” oli ”joulukuun kalenteri”, mihin askarreltiin
joulukuusi ja joulupukki origami. Sain myös kirjoittaa kaikkiin
kalentereihin suomeksi ”Hyvää Joulua toivoo Karoliina” Minulle
annettiin myös ekstemporee tehtäväksi kertoa joulupukista jotain.
Selitin sitten vaan, että 24. päivä ehtoolla pukki tulee ja antaa
lahjoja, esim. suklaata, vaatteita ja pelejä (en muistanut, mikä on
”lelu” japaniksi, niin en voinut sitä sanoa...).
Keskiviikkona satoi
ensimmäistä kertaa niin paljon (tai siltä ainakin aamulla
vaikutti, tosin keli parani iltapäivemmällä), että teimme
pikkumuksujen kanssa retken katotetulle kauppakadulle
naapurikaupunkiin ja söimme ns. toimintakeskuksen sisällä.
Ihmettelin vähän sitä käytäntöä, että menimme muksu katraan
kanssa sisälle keskukseen, levitimme pressun (kuten normisti ulkona)
nurkkaan ja pidimme piknik-lounaan, kuten tavallisesti. Ilmeisesti
oli ok toimintaa, kun ei meitä ainakaan pois häädetty.
Torstaina pomoni
sitten taitteli minulle nopeasti origami-laatikon ja sanoi ”Tee
tällaisia laatikoita 25 kpl”. Olin vaan että ”Jaa” ja
totesin, että ”Vaikealta näyttää”. ”Ei tää oo vaikeata”,
sanoi pomo. Eilen illalla sitten varmaan sain kulutettua lähes 20
min ennen kuin sain ekan laatikon tehtyä. Hommaan meni kyllä hermot
ja pari kyyneltäkin tuli päästettyä. Olisi ollut kivaa saada edes
jonkinlainen ohjeistus, kuin pelkkä mallikappale. Olisi helpottanut
huomattavasti. Ehkä joku japsu olisi saman tien osannut sellaisen
tehdä pelkän mallin mukaan, kun täällä tuntuu origamit olevan
”yleinen” harrastus muksuilla, mutta minä kun en ole niitä koko
ikääni tehnyt...
Tänään
perjantaina sain sitten laatikot tehtyä, eikä se kyllä oikeasti
ollut hankalaa kun tajusi, miten kannattaa niitä tehdä, mutta
ärsyttää vaan pomon asenne että ”kaikki on helppoa, kun mallin
vaan saa käteensä”-asenne.
Tänään sitten
kävimme ekaa kertaa täysin samassa paikassa pikkumuksujen kanssa,
kuin ennen. Jotenkin ”ihmeellistä”, että tämän parin kk:n
aikana on aina löytynyt uusi paikka seikkailtavaksi suhteellisen
läheltä. Saas nähdä, onko jatkossa (noh, ei minulla enää
kauheasti ole aikaa täällä) vielä samoja tuttavuuksia, vai
vieläkö löytyy jokin uusi paikka.
Huomenna on taas se
tuskaisa lauantai. Työpäivistä pahin. Olen varannut itselleni
työpäivän päätteeksi Coca-Cola pullon jääkaappiin odottamaan,
mutta en tiedä, mahtaako se olla hyvää, koska se on joku
Cola-appelsiini editio. Minä en pahemmin appelsiini limuista välitä,
mutta pakkohan sitä kokeilla on! ^^'
Kuulostaa tosi jännältä toi sun vuoristoseikkailu! Ei kyl varmasti kovin järkevää, mut kuulostaa siltä, että mäki tekisin jotain tollasta :D Mut hyvä että selvisit ehjänä takas.
VastaaPoistaToi origamilaatikon kokoominen pelkästä valmiista mallista olis kyllä painajainen! :S Ehkä se sitten on siellä päin normiharrastus ja sun pomo ei tajunnu, että se ei oo kaikille yhtä helppoo. Mut hyvä et lopulta selvisit siitäki :)
-Adiina
Joo, ehkä välillä kannattaa jotain "hulluakin" tehdä :P Ainakin oli seikkailua elämään.
PoistaOrigami lootat oli kyl alkuun ihan hirveitä. Oon kyl "suht paljon" tehnyt origameja, mut aina on ollut hyvät ohjeet (origami kirja). Tosin, kyl on välillä on ongelmia tullut, kun ei ole ymmärtänyt kuvaa ja sen ohjetekstiä.