Tunnussana: Rauha

Nyt sitä sitten ollaankin loman vietossa Hiroshimassa. Pitää vaan ensi kerralla muistaa tarkistaa, mihin bussit oikeasti menevät :P Minulla oli käsitys, että (ja yleensähän niin tuppaa olemaan), että bussiasema on lähellä rautatieasemaa. Mutta ei tällä kertaa. Tulipahan ainakin hyvää liikuntaa kävellä kahden yli kymmenen kilon matkalaukun kanssa asemalle ja siitä sitten vielä vähän edemmäs hotellille. Matkaa tulikin lähemmäs 3km.

Viime sunnuntaina tuli vettä. Nukuin pitkään ja vietin aamupäivän Ai Ai onsenissa, eli samassa paikassa viimeksikin. Illalla viime lauantaina tapaamani suomalais-japanilais pariskunta tuli meille syömään. Takami oli sanonut minulle lauantaina, että saan kutsua heidät, jos siltä tuntuu. Sunnuntai olikin minun ja isäntäperheeni viimeinen yhteinen illallinen. Takami oli tehnyt sushia ja Mitsuru pizzaa. Myös muuta sapuskaa oli tarjolla ja kaikki olivat tosi hyviä.

Maanantaina töiden jälkeen päätin lähteä Bizan-vuorelle. Vuorelle pääsee Tokushiman keskustasta ”kaapelijunalla”, mutta jostain syystä sinne meneminen oli jäänyt. Mutta nyt olin päättänyt polkea sinne, kun huipulle pääsee autollakin, niin miksei pyörälläkin? Tie huipulle löytyikin helposti ja sitä sitten poljin ja kävelin ylös. Hupulta näkyikin hienot maiset Tokushiman kaupunkiin. Huipulla oli myös puisto. Eikä kyllä oikein juurikaan ihmisiä. Olin jo huipulle polkiessa ollut enemmän huolissani alastulosta. Pyöräni jarrut eivät olleet minua vakuuttaneet 100%:sesti (ne ovat sillain ”tökkineet) ja olin huolissani, että kuinkahan tässä käy. Ensinnäkin jarrut vinkuivat ihan sairaasti. Voi korva-parkojani. Ja kyllä minä välillä kävelin mäkeä alas, kun se oli liian jyrkkä.

Hiroshiman spesiaaliruoka; okonomiyaki

Tiistaina nukuin leppoisasti, kunnes Takami tuli koputtamaan ovelleni ennen normaalia heräämisaikaani. Pomoni oli soittanut, että hän tulee noutamaan minut ysiltä kotoa. Siinäpä sitten äkkiä ylös ja pistämään itseäni valmiiksi. Pääsin siis paljon aikaisemmin, kuin yleensä Haukkulaan. Pomo itse ”katosi” moneksi tunniksi (hän yleensä käy jossain ja tulee sitten auttamaan) ja tuona päivänä ei ollut extra ihmisiä Haukkulassa. Tein 8h päivän ja olin ihan väsynyt haukkujen kävelyttämisen jälkeen.

Keskiviikkona lempikissani oli kadonnut Kattilasta :/ En saanut hyvästeltyä sitä. Mutta onneksi minulle selvisi myöhemmin, että kisuliini oli saanut kodin. Loppu hyvin, kaikki hyvin siis :) Kissat olivat kyllä niin ihania muutenkin <3 Töiden jälkeen pistäydyin lähistöllä olevassa ”herkkukioskissa” ja ostin mansikka-kermavaahto-banaani-suklaa täytteisen vohvelin. Illalla Ma-chan tuli sanomaan hyvästit. Olin lähtenyt myös tänä päivänä töihin aikaisemmin, jotta pääsisin aikaisemmin kotiin pakkaamaan.

Torstaina tuli kunnolla vettä. Hupaisaa, ekana ja vikana päivänä Haukkulassa tuli vettä. Mutta torstaina sitä kyllä tuli paljon. Olin vähän huolissani, onko extra porukkaa haukkulassa, kun keli on huono. Mutta porukkaa olikin eniten ikinä. Päivä menikin nopeasti. Illalla pomoni perhe tuli käymään kylässä parin pizzan kera. Aah, kyllä japanilainen pizza on hyvää!

Perjantaina oli aikainen nousu. Takami heitti minut bussipysäkille autolla. Bussini piti saapua pysäkille 8:30, mutta se olikin vähän myöhässä. Ehdin jo vähän huolestua, jos jotain on tapahtunut, ja bussi ei tulekaan. Tuli se lopulta ja pääsin matkaan. Ja kuten yllä kerroin, tuli vielä extra liikuntaakin, ennen kuin pääsin hotellille asti. Check in:nin aika ei ollut vielä silloin, kun saavuin hotellille, joten jätin laukkuni sinne ja menin rautatieasemalle lounaalle (söin herkullisen okonomiyakin) ja sen jälkeen palasin takaisin hotellille. Sisäänkirjauksen jälkeen lähdin tassuttelemaan. Kävin yhdessä puistossa, joka oli pienellä vuorella, jonne pääsi liukuportaita pitkin, Muisto maailman rauhalle-katedraalissa ja tutustuin rautatieaseman kauppatarjontaan. Löysin toisen Ehkä Söpö-nimisen kaupan (Ekan löysin Tokion Harajukusta) ja löysin myös Iittalan laseja :)

Tänään lähdin sitten enemmän turisteeraamaan Hiroshimaan. Kävin Rauhan muiston museossa, Rauhan muiston puistossa, Rauhan muisto atomipommin uhreille-hallissa, näin Rauhan muistomerkin, Rauhan tulen, ja Rauhan sitä ja rauhan tätä. Suureksi harmikseni museo oli puoliksi remontissa (aukeaa kokonaan 2018), mutta kyllä siellä aikaa kulumaan. Oli pysäyttävää katsoa kuvia ja lukea näytillä olevien esineiden entisten omistajien tarinoita. Ja kuulemma nykypäivän paukut ovat yli 3000 kertaa tehokkaampia, kuin Hiroshiman paukku. En halua tietää, mitä tapahtuu, jos sellainen joskus jonnekin pudotetaan... Kävin myös samassa rakennuksessa olevassa aiheeseen liittyvässä kirjastossa vähän selailemassa kirjoja.

Ja myös maailmanperintö kohde A-bomb Domella oli kunnostus menossa. Kyseessä on siis rakennus, joka on jätetty sellaiseen tilaan, kun se jäi 6.8.1945 jysäyksen jälkeen. En kyllä ihan kauhean nätti kuvaa siitä saanut raksatelineiden kanssa.

Siitä matkani jatkui Hiroshiman linnalle, joka oli kunnostettu museoksi. Myöhemmin kävin myös keskuspuistossa ja palailin pari kaupan kautta takaisin hotellille.

Huomiseksi onkin luvattu kunnon sade rankkaa. Ajattelin mennä ”sen kunniaksi” tutustumaan paremmin keskustan ostoskeskuksiin :P

Vähiin käyvät työpäivät

Enää alle viikko töitä jäljellä. Tuntuupa hassulta. Viikon päästä tähän aikaan olenkin jo Hiroshimassa.

Viime maanantai meni normaalisti kissojen kanssa. Kyllä minulle tulee niistä söpöjä otuksia ikävä, kun ensi viikolla näen ne viimeisen kerran.

Tiistaina oli eka päivä, kun haukkulan läheinen roskapolttamo oli kiinni. Miten ihanaa oli, kun ei tarvinnut haistella savua koko päivänä! Yllätys oli myös suuri, kun näin (punanaamaisen) apinan haukkulan lähellä vuorilla. Jotenkin on vaikea kuvitella, että Japanissa on apinoita, kun täällä kumminkin voi olla pakkasta. Apinoita oli varmaankin muutama ja ne pitivät koko päivän pientä älämölyä. Olin kahden koiran kanssa kävelyllä, kun yksi apina tuli lähistöllä olevaan puuhun ihmettelemään. Kun koirat äkkäsivät sen, alkoi sen sortin haukkuminen ja vetäminen apinan suuntaan.

Keskiviikkona kävin töiden jälkeen vähän kauempana olevassa Game Centerissä. Ja ihme kyllä, löysin sieltä Mai Mai Orangen, eikä siinä ollut yhtään ruuhkaa! Sain ihan rauhassa pelailla sitä ^^

Awaodori maskotti

Torstaina aamuna Takami sanoi, että hänen kenialainen ystävänsä oli edellisehtoona soittanut, ja kysynyt, olisinko halukas menemään tanssimaan Awaodoria (Tokushiman paikallistanssi. Joka vuosi on isot Awaodori festarit ja siellä on kuulemma paljon ihmisiä). En ollut ikinä tanssinut, mutta ajattelin, että voisihan sitä mennä kokeilemaan. He kuulemma tarvitsivat ulkomaalaisia vapaaehtoisia sinne. Menin siis haukkulan jälkeen yhdelle koululle, missä olikin paljon ihmisiä tulossa tanssimaan. Myös Takamin ystävä ja heidän ulkomaalaisia tuttujaan oli siellä. Ja tämän tanssin päätarkoitus oli päästä telkkariin. Ihmisten järjestelyssä meni turhankin paljon aikaa ja itse tanssia ei edes kauheasti tanssittu ^^' Mutta ehkä hyvällä lykyllä pärstäni vilahtaa 1.4. Japanin telkkarissa. Siitä pitäisi tulla joku YouTube pätkäkin sitten.

Perjantaina menimme Takamin kanssa viime viikon tapaan Mitsurun äidin luokse vähän siivoilemaan. Aikaa kyllä kului huomattavasti vähemmän, kuin viime viikolla. Siivoilun jälkeen kävin vähän pyöräilemässä. Illan enkun tunnit sujuivat normaaliin malliin.

Lauantaina tapasin suomalaisen miehen ja hänen japanilaisen vaimonsa. Menimme käymään Narutossa olevassa puistossa kävelyllä. Siellä näin myös kirsikankukkia :) Puistoilun jälkeen menimme kahvilaan, missä he söivät lounaan. Itse olin jo lounaan syönyt, joten tilasin mehevän mansikkamuffinsin. Kahvilan jälkeen kävimme vielä heidän kotonaan, jonka jälkeen he heittivät minut kotiin. Illalla kävin vielä Takamin kaverin ”bileissä”, missä oli tarjolla kiinalaista ruokaa, pitsaa ja suklaafondyytä hedelmien kera.

Alle kuukausi jäljellä...

Nyt siis alkoi loppusuora. Enää yhdeksän päivää töitä, sitten loma, sen jälkeen Tokioon ja kotiin. Huh huh! Olen nyt hikihatussa etsinyt halpoja majoitusvaihtoehtoja Hiroshimasta ja Okayamasta. En kumminkaan innostunut hostellista Korean matkan jälkeen, joten otin molemmista kaupungeista n. 5 000 jeniä / yö maksavat hotellit, läheltä päärautatieasemia. Päätin, että otan kimpsuni ja kampsuni mukaan, niin ei enää tarvitse Tokushiman kautta tulla poikkeamaan. Se vaan tarkoittaa reissaamista kahden ison matkalaukun kanssa, mutta ehkä nyt selviän, kun pääsen lähellä asemia yöpymään. Mutta vielä sitten pitää Okayamasta matkata Kōbeen, mistä hyppään yöbussiin, joka vie minut Tokioon. Vielä pitäisi selvittää Tokiosta yhdeksi yöksi halpa ja lähellä järkevää asemaa oleva hotelli, mistä pääsee sitten aamulla kätevästi lentokentälle.

Takoyakeja

Mutta, mutta. Viime sunnuntaina kävin keilaamassa Ma-chanin kanssa. Suomalaisista halleista poiketen, hallilla ostettiin kierroksia, ei aikaa ja kengät löytyivät kätevistä kenkämaateista :) Samassa paikassa oli myös arcade-pelejä ja löysin viimeinkin toimivan tanssimaton (DDR) ja Tokushiman ensimmäisen Mai mai orangen :) Ja tokihan niitä piti sitten pelata.

Puuhastelin myös neljän Takamin oppilaan kanssa karjalanpiirakoita. Vaikka käytettiin ruisjauhoja, ei niistä siltikään oikein karjalanpiirakan makuisia tullut jostain kumman syystä. Olin kyllä vähän pettynyt.

Maanantaina oli kattilasta ”kadonnut” yksi musta kissa. Toivottavasti se oli saanut uuden kodin. Sain myös haettua netistä varatun Kōbe – Shinjuku (Tokio) bussilipun lähikaupasta. Lippu oli kyllä halvin mahdollinen, mutta ei kai sitä ihmeellistä bussia tarvitse, kun kumminkin yritän nukkua koko matkan.

Tiistaina haukkulassa oli joku uusi vapaaehtoinen, joka tosin oli vain iltapäivän. Välillä haukkulassa tuntuu olevan hyvin porukkaa, ja välillä taas ei.

Keskiviikkona kävin viime viikon tapaan onsenissa rentoutumassa. Tällä kertaa menin eri onseniin, kuin viime viikolla. Onsen oli 150 jeniä kalliimpi, kuin viime viikkoinen mutta oli kyllä parempikin. Siellä sentään pääsi ilman lisämaksua saunaan. Ja saunassa olikin ruhtinaalliset 80-90 astetta lämmintä. Mutta tietty kiuas oli joku ihme viritelmä, eikä siellä voinut löylyä heittää.

Torstaina tapahtui ihme. Kyytini, joka on aina ollut myöhässä, olikin 5 minuuttia etuajassa! Kerrankin näin päin. Työpäivän jälkeen kävin lähiostarilla ja ostin Muumi-syömäpuikkoja ja niille ööh... ”puikonpidikkeet”. Torstaina sain myös postia Suomesta. Kaksi ystävääni olivat kirjailleet minulle ystävänpäiväkortin <3

Perjantaina kävimme host-isäni Mitsurun äidin luona Takamin kanssa siivoamassa aamusta. Siivoilun jälkeen menimme lounaalle sushi guruguruun ^^ Ystävänpäivän johdosta Takami jakoi perjantain oppilailleen suklaata. Tv:stä tuli myös ohjelma, missä kerrottiin Saariselällä asuvasta yksinhuoltaja japsu äidistä. Tämä oli jo toinen Suomi-ohjelma kuukauden sisään.

Lauantaina meillä oli takoyaki ”bileet”. Takamin kolme ystävää ja kaksi kiinalaista vaihto-opiskelijaa tulivat kylään ja teimme yhdessä takoyakeja. Hyviä kyllä olivat :) Bileiden jälkeen otin pyörän alle ja pyöräilin kauempana sijaitsevaan isompaa ostoskeskukseen.

Sunnuntaina lähdin Takamin ja Mitsurun kanssa Takamatsuun, pohjoisessa sijaitsevaan n. 400 000 ihmisen kaupunkiin. Kävimme siellä Yashima-temppelissä, joka sijaitsi vuorella. Sieltä oli nätit näkymät merelle. Vuorella sijaitsi myös akvaario ja delfinaario, mistä olin kyllä vähän ihmeissäni. Jotenkin hassu paikka sellaisille. Yashiman jälkeen menimme tunnettuun udon-nuudeli ravintolaan syömään lounasta. Ihmisiä oli paljon liikkeellä ja jouduimme jonottamaan sisälle pääsyä. Udon oli hyvää, mutta olen kyllä syönyt parempaakin. Ja udon-nuudelit ovat lemppareitani.

Lounaan jälkeen suuntasimme Ritsurin puistoon. Meillä kävi hyvä säkä ja saimme mukaamme vapaaehtoisen oppaan. Puisto oli todella nätti, kuten japanilaiset puistot yleensä ovat. Tykkään niistä kyllä kauheasti. Mutta asia, mistä olin todella yllättynyt, olivat aprikoosin kukat! En uskonut, että tähän aikaan kukkii vielä mikään. Ne olivat todella kauniita ja niiden väri vaihteli valkoisesta punertavaan. Joudun lähtemään Japanista ennen ”pääkirsikankukkakautta”, joten olin todella mielissäni, että näin edes jotain kukkivia kauniita puita.

Illalla vielä poikkesimme ”shabushabu”-ravintolaan. Shabushabu on pataruokaa, jossa ruoka valmistetaan padassa pöydän ääressä. Pataan pistetään lihaa, vihanneksia ja sieniä. Ravintolasta sai myös tilattua erilaisia ruokia, joten söimme myös salaattia, sushia, tempuraa ja yakitoria. Ja hyvää oli. Tykkään kyllä ideasta, että saa syödä erilaisia ruokia samassa paikassa pieniä annoksia.

Pitkästä aikaa kunnon seikkailulla

Onneksi flunssa meni viime viikon viikonlopun aikana ohitse ja pääsin taas maanantaina menemään töihin.

Viime viikon lauantainakaa en oikeastaan tehnyt ”mitään”. Kävin pitkästä aikaa vähän ja muuten oleskelin sisällä.

Sunnuntaina menin pyörähtämään keskustassa. Makean himo voitti, ja minun oli pakko ottaa toinen kierros keskustan jätskikahvilassa ^^' Annoin myös uuden ”mahdollisuuden” korealaiselle burgeriketju Lotterialle. Koreassa kävin siellä muutaman kerran jätkäkaverin kanssa, ja totesimme, että ranskalaiset ovat mauttomia. Mutta, Japanissa ranskalaiset olivatkin hyviä :P Ja rapuburgeri myös. Voih, miksi Suomesta ei voi saada rapupurilaisia? :/

Viime viikon maanantaina kattilaan oli ilmestynyt uusi kissa ja nyt se kissa oli ”eristyssellistä” pois. Ei se kumminkaan ihan innoissaan pyörinyt huoneessa, vaan kisu oli mennyt yhteen kuljetuskoppiin maaten, eikä oikein halunnut tulla pois. Viime viikolla olin kumminkin huomannut, että kisu on herttainen tapaus, joten kylmän viileästi otin kisun syliini ja harjasin sen turkkia ja rapsuttelin. Kyllä se siitä näytti tykkäävän, mutta muut huoneen kissat eivät ole vielä uuden kisun ”kamuja”, joten uusi mirri meni takaisin kuljetuskoppaan maaten, kun muut vähän ”kiusasivat” sitä. Mutta, eiköhän se siitä.

Kuten olen aikaisemmin kertonut, kyytini haukkulaan on ollut aina myöhässä. Tällä kertaa kyyti oli ajoissa ja minä kolme minuuttia myöhässä. En päässyt kyytiin... Autoin sitten Takamia enkun tunneissa, joka oli kyllä hauskaa. Tiistaina oli nimittäin ”Oni (=demoni) ja papu”-päivä. Eli, ”oni” (iskä esim., joka on pukeutunut oniksi) tulee kotiin ja pelottelee lapsia. Lapsien pitää heittää pavuilla onia ja huutaa jotain tämän tapaista; ”Meni pois paha onni, tule hyvä onni”. Takami oli ripustanut oni-maskin enkun luokkahuoneeseen ja lapset saivat tunnin päätteeksi heittää tätä pähkinöillä. Lisäksi piti syödä jotain papuja sen verran, montako vuotta on vanha. Päivälliseksi tänä päivänä (3.2.) oli rullasushia, mitä pitää syödä puhumatta mitään ja katse suunnattuna ”hyvän onnen ilmansuuntaan”, joka vaihtelee vuosittain.

Keskiviikkona kävi väärin. Unohdin bentōni (=eväslaatikon) kotiin. Onneksi minulla oli vähän rahaa mukana, niin pääsin käymään ostamassa lähikaupasta pari onigiriä (=riisipallo). Ja onneksi olin myös kattilassa, koska haukkulan lähellä ei ole kauppaa.

Työpäivän jälkeen menin rentoutumaan onseniin (”japsukylpylä”, missä lillutaan kuumissa kylvyissä). Saunaankin olisin päässyt, mutta jätin väliin, koska olisi pitänyt maksaa extraa ja japsu saunat eivät ole oikein olleet mistään kotoisin. Ja kuuma tulee muutenkin kuumissa kylvyissä.

Torstaina oli haukkulassa paljon työntekijöitä. Ilmeisesti yksi uusi ja pari vanhaa konkaria, mitä en ole ennen nähnyt. En ehtinyt heidän kanssaan kyllä puhumaan, mutta pari sanaa sain vaihdettua toisen konkarin kanssa. Kun kerroin olevani Suomesta, hän sanoi, että hänen ex-miehensä on asunut Suomessa 20 vuotta... Jos vielä näen tuota tätiä, pitääkin vielä haastatella tuosta miehestä, kun kuulemma ovat vielä ystäviä.

Perjantaina ostin bussilipun Tokushimasta Hiroshimaan. Lomani alkaa 27. päivä ja ajattelin sinä päivänä lähteä Hiroshimaan ja viettää siellä muutaman päivän. Lippu oli kyllä törkeän hintainen :S

Tänne iski myös 3 magnitudin maanjäristys. Minusta se ei kyllä tuntunut hurjalta, eikä kestänyt kauaa. Olin sillä hetkellä Tokushiman keskustan tavaratalon 8. kerroksessa. Tokushiman prefektuurin eteläosassa samainen maanjäristys oli 5 magnitudia.

Tänään lauantaina tein pitkästä aikaa ”kunnon” retken. Lähin Hisawaan, joka on kylä n. 50 km Tokushimasta etelään. Matkustin ekaa kertaa Shikokussa junalla. Eka ylläri oli se, että Tokushiman asemalla ei ollut ”kunnon” lippuporttia, vaan asemantyöntekijä leimasi liput. Menin sitten laiturille odottamaan junaa. Olen tottunut, että junissa on ainakin kahdeksan vaunua ja ihmisiä on liikenteessä paljon. Yllätys oli melkoinen, kun paikalle tulikin yksi vaunuinen juna, eikä se tullut edes täyteen ja pääsin vielä istumaan. Lisäksi, kaikki junat ovat lähijunia ja niitä menee vain kerran tunnissa. Onneksi oli tajunnut katsoa junataulut etukäteen netistä. Ja juna meni välillä ihan ”pöpelikössä”...

Hiwasassa kävin linnassa. Linna oli kyllä pieni ja restauroitu täysin. Sinne ei ollut edes sisäänpääsymaksua. Mutta, ei siellä kyllä juuri mitään nähtävää ollutkaan. Kiipesin huipulle ja ihailin maisemia. Siinäpä se. Ja olin ainoa ihminen koko linnassa! Linnalta lähti vaelluspolku, mitä lähdin tassuttamaan eteenpäin. Olin huolissani ruokapolitiikasta, koska minulla ei ollut eväitä, enkä linnassa tähystäessäni ollut nähnyt mitään tuttua Family mart tai 7eleven-kylttiä missään. Enkä asemalta linnalle mentäessä ollut nähnyt yhtään kauppaa/ruokapaikkaa. Alkoi olla vähän nälkä, mutta kun en jaksanut lähteä etsimään ruokapaikkaa ja tulla takaisin vaelluspolulle. Lähin siis vaeltamaan rantaa myöten olevaa polkua. Olin katsonut paikan päällä olevista vaelluskartoista, että tästä paikasta A on X matkaa paikkaan B ja paikasta B on Ö matkaa paikkaan C ja jne. Ajattelin, että haluan mennä paikkaan Y asti, mutta en tiennyt, jaksanko sinne asti, kun takaisinkin pitäisi tulla ja pelkäsin, että nälkä yllättää. Noin 2/3 matkaa paikkaa Y kohti kuljin, kun huomasin, että joku polku menee johonkin puistoon. Muistin sitten katsoneeni eilen netistä, että ”tuolla on joku puisto”. Ajattelin, että menen kieppasemaan puiston kautta. Puistosta onnekseni löysin limumaatin, mistä sai maissikeittoa. Aloin sitten miettiä, palaanko polulle ja menen loppuun asti, vai lähdenkö etsimään ruokaa. Päätin, että ostan limumaatista limun ja makean papukeiton ja palaan vaelluspolulle. Matka paikkaan Y olikin yllättävän lyhyt, olin ajatellut, että se on vielä pidemmällä. Pistin poskeeni papukeiton, palasin puistoon ja lähdin talsimaan kohti Hiwasan keskustaa. (Jotenkin tästä vaellukesta tuli vähän Biwako Valleyn tapaus mieleen. Eli, vaellus ilman kunnon varusteita ja eväitä) Löysin kaupan ja ostin sieltä itselleni bentōn. Kaupalla oli vielä oma paikkakin, missä sai syödä ostoksensa, vaikka kauppa oli pieni. (näin jälkikäteen ihmettelen kyllä... Näin Hiwasassa kolme vaatekauppaa, kolme kampaamoa, urheilukaupan, pienen kirjakaupan ja pari jotain anime ym. sekalaistatavara kaupaa. Ja kolme pientä ruokakauppaa. En tajua, taloja oli kumminkin paljon. Mistä ne kaikki ihmiset ostavat ruokansa? Kun ne ruokakaupatkin olivat lähellä toisiaan. Ja ne oli oikeasti pieniä... No joo, samaa asiaa ihmettelin Ahvenanmaalla muutama vuosi takaperin. Kirjastoja löytyi, mutta ei ruokakauppoja) Luonaan jälkeen jatkoin matkaa. Menin merikilpikonna museoon ja Hiwasan rannalle, mihin joka vuosi tulee kilppareita munimaan. Rannalta löytyi myös pari pientä luolaa. Lopuksi kävin vielä Yakuojin temppelialueella.

Hiwasan asema oli myös pieni. Kun palailin asemalle, tajusin, että olen ainoa ihminen koko asemalla. Ulkona raiteillakaan ei lukenut, mihinkä suuntaan raiteelta 1 ja raiteelta 2 pääsee. Aseman ovi oli auki ja ostin sieltä sitten lipun Tokushimaan. Sisällä onneksi luki, mihinkä raiteelta 1 ja raiteelta 2 pääsee. (Tosin, kyllä muistin, kummalle raiteelle oli saapunut, niin olisin kyllä osannut mennä oikealle raiteelle ilman opastusta). Mutta, en saanut leimattua lippua missään. Tullessani Hiwasaan lipun olisi saanut ostettua junasta(?) ja kun poistuin junasta, junan kuljettaja otti lippuni. Tokushimassakin sitten lippuportilla oli täti keräämässä lippuja. Hän ei kyllä mielestäni vilkaissutkaan lippuani, (Eikä kyllä Hiwasankaan päässä lippua taidettu katsoa) joten mietin, että olisin voinut ostaa tyyliin halvimman lipun ja tuskin sitä oltaisiin edes huomattu ^^'